Vesillelasku ja kelluva valas

Huomisaamuksi on nyt varattu veneen lasku. Hommat ovat edenneet siihen pisteeseen, että käytänössä tälle perjantaille ei jää muuta puuhailtavaa kuin kannen maalaaminen toiseen kertaan ja puomin ja levangin lakkaus. Lisäksi pitää tietty kiinnitellä kunnostuksen tieltä pois otetut helat ja asentaa uudet kulkuvalot. Ja jos aikaa jää, niin muutama kohta vaatisi joko uudelleenlakkauksen tai paikkalakkaukset. Niin tosiaan iltapäivällä täytyy myös hakea uusi moottori liikkeestä ja asentaa se. Samalla pitäisi tuhota yksi punaviinipullo, jotta veneeseen saadaan pohjatulppa. Huh. Eli eiköhän puuhaa riitä koko päiväksi.

 Päivät tässä riemumajassa ovat taas ohi.

Lahoista lankuista kasattu mökki edustaa telakka-arkitehtuuria parhaimmillaan.

Eilinen katoksen purku ja  kannenmaalauspäivä meni kylmän ilman ja kovan tuulen takia varsinaiseksi säädöksi. Purkaminen sujui vielä ihan mukavasti, joskaan ei aina täysin hallitusti. Teltan kaaduttua Wilhelmiina näytti hetken aikaa hämmentävän pikkuiselta naapurikippoihin verrattuna. Vaan pintakäsittelyissä koettiin enemmänkin murheita. Kevättä on ilmaston puolesta leimannut jatkuva, kova tuuli, joka on haitannut varsinkin lakkauksia. Nyt pressujen alta paljastuneen veneen toinen kylki näyttää myös päivänvalossa siltä, että se pitäisi lakata uudelleen. Lakkaushetken tuulisuus ja katosta piiskaava sade ovat tehneet pinnasta epätasaisen: toisaalla lakka on levittynyt tasaiseksi kerrokseksi, mutta joka puolella on laikkuja jotka ovat jääneet himmeiksi, ikäänkuin niissä ei olisi tarpeksi lakkaa. Uudelleenlakkaus odottaa siis vielä tänä iltana - ilma näyttää ainakin näin ikkunasta katsottuna hyvältä.


Lisäksi kova puhuri häiritsi myös eilen lakkaajaa, joten takilakin saattaa joutua uudelleenkäsittelyyn. Kannenmaalaajaa puolestaan vaivasi lyhyt pinna. Knaapien, kiskojen ja kuningaspuun pielukset vaativat niin suurta kärsivällisyyttä, että tuulessa ja auringossa nopeasti pullataikinaksi jämähtäneellä maalilla sutiminen aiheutti paljon kiroilua sekä suurtä tärpättimenekkiä.

Wilhelmiina pääsi takaisin päivänvaloon.

Uskomattomin juttu tällä viikolla oli se, että kesken kahden veneen kiireisimmän kevätkunnostuksen päätimme broidin ja faijan kanssa hommata lisää puuhasteltavaa. Keskiviikko aloitettiin ajamalla Norrskataan Korppooseen, kolmen lossin taakse, ja noutamaan sieltä venetraileri. Sieltä matka jatkui samaisen kolmen lossin reitin läpi Turun kautta Hämeeseen ja Loimaalle, jossa tiukan kaupanteon jälkeen trailerin päälle jäi valtavaa kunnostusta vaativa savolaismallinen 570 senttiä pitkä soutuvene.

Savolaista designia 1940-luvulta.

Kuudensadan kilometrin ajomatkan jälkeen trailerille olisi kelvannut mikä tahansa laho lautakasa. Tämä 40-luvulla valmistettu kelluva (?) valas olisi jäänyt varmasti ostamatta pääkaupunkiseudulta, mutta nyt se olisi tarkoitus hoitaa veneilykuntoon juhannukseen mennessä - saapa nähdä onnistuuko, vai tuleeko paatista hieno kukkalaatikko tai vaihtoehtoisesti iloinen roihu juhannusehtoon ratoksi.