No, hyvinhän siinä sitten lopulta kävi. Lauantaiaamu alkoi helteisenä, mutta jännittävänä. Tiedossa oli kevätkunnostuksen osalta valmiin Wilhelmiinan vesillelasku. Pientä jännitystä nosti aurinkoisen ja tuulisen kevään sekä myöhäisen laskuajankohdan kuivattaman veneen vedenpitävyys.
Raffe hoiti kuljetukset.
Wilhelmiinaa oli turvotettu noin viikon ajan kastelemalla kymmeniä froteepyyhkeitä, jotka oli sijoitettu veneen sisäpuolen laudoistusten päälle. Löysin idean pyyhkeistä puuvene.netin keskusteliupalstalta pari vuotta sitten. Joku kirjoittaja kertoi ostaneensa kolmekymmentä käsipyyhettä Ikeasta yhteensä kymmenellä eurolla ja korvanneensa räsymatot niillä. Räsymattojen kiistaton hyöty turvotuksessa on pitkä kosteuden varastoimisaika, mutta ne ovat kalustetussa veneessä aivan järjettömän hankalia käsitellä. Ikean pyyhkeiden etu on helppo liikuteltavuus, kuivaus sekä varastointi. Vesillelaskun lähestyessä käyn veneellä joka tapauksessa päivittäin, joten kosteuden säilyttäminen puutarhaletkulla ei ole mikään ongelma.
Wilhelmiina laskettiin vesille samaan aikaan pari vuotta nuoremman ruotsalaisvalmisteisen folkkarikaverinsa Meri Mikki FIN-342:n kanssa. Wilhelmiina sai luvan avata pelin sipoolaisen Reffen kuljetusliikkeen toimiessa avustajana. Vuoto oli totutunlaista. Paarpuurin puoleinen kylki roiski vettä sisään ryöppyinä, styyran puolen kompatessa paljon hillitymmin. Annikan omistama laadukas Clas Ohlssonilta ostettu ja verkkovirralla toimiva uppopumppu riitti kevyesti. Liinat irti.
Meri Mikin miehistö turvautuu perinteisiin konsteihin.
Turvottamaton Meri Mikki vastasi vartin myöhemmin. Vettä sisään kaikista saumoista. Kaksi suuritehoista pilssipumppua, käsipumppu ja ämpäri eivät vielä riittäneet, joten apuun kaivattiin Annikan uppopumppu. Siinä sitä tunnin verran juostiin uppopumppua aluksesta toiseen ennen kuin paikalle saatiin toinen uppopumppu ja tilanne alkoi huomattavasti rauhoittua.
Kansaa kävi tasaisesti iltapäivän aikana laiturilla pällistelemässä, että mitä siellä alhaalla oikein tapahtuu: pallogrilli tulilla, nauru raikuu ja kaikki kynnelle kykenevät pitävät ämpäreiden avulla purjehduskalustoa pinnalla. Välillä korkkailtiin jo kuohuviiniä ja sihauteltiin virvokkeita, kun kannustusjoukot saapuivat paikalle usean perhekunnan voimin. Kaikkien tapahtumaan osallistujien naamat ja niskat luonnollisesti kärähtivät jo ensimmäisenä veneilypäivänä, mutta uusia puuveneilijöitäkin ehkä saatiin - Meri Mikin miehistössä ollut kaveri innostui puuveneilyhenkisestä toiminnasta silminnähden heitettyään veneestä ainakin tuhat ämpärillistä merivettä takaisin jonkhaan.
Tilanne alkaa olla hallinnassa, vaikka Meri Mikin vesilinja onkin vielä piilossa.
Kahdeksan tunnin turvottelun jälkeen Wilhelmiina oli vihdoin valmis reilun vartin merimatkaan kohti Tervasaaren kotisatamaa. Masto saatiin kovan punnerruksen päätteeksi köytettyä katolle, telakkapaikka siivottua ja sähköroikat kerättyä laitureilta, joten oli aika ottaa ensisavut ulos uudenkarheasta Mercurysta. Edelliseen vastaavanlaiseen, mutta kaksitahtiseen verrattuna ensimmäiset käyttökokemukset olivat varsin positiivisia: moottori on hiljainen, ei resonoi ja kuulostaa ruohonleikkurilta!
Hyvin pitkä ja paahteinen päivä päättyi Kolmeen kruunuun suuntautuneen juhlaillallisen jälkeen erittäin hyvin nukuttavaan liplatukseen Wilhelmiinan plyyssisillä patjoilla, pilssipumpun hurinan tasoittaessa yliromanttista tunnelmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti