torstai 9. kesäkuuta 2011

Masto pystyssä ja koepurjehdus tehty

Takana on helteinen viikko Wilhelmiinalla, mutta onneksi viilentävällä merellä - lauantaisen vesillelaskun jälkeen kotona on tullut vietettyä vain yksi yö! Vene turposi umpeen totutusti noin vuorokaudessa, jonka jälkeen vettä on enää tihkunut kaikkein sitkeimmistä vuotokohdista. Pientä säätöä on tehty vielä viikon aikana laiturissa, mutta vihdoin vene rupeaa olemaan purjehduskuntoinen.

 Uusi perämoottori telakalla.

Nostimme maston pystyyn maanantaina HMVK:n jäykällä mutta hydraulisesti vahvistetulla nosturilla. Urakka sujui kivuttomasti ja nopeasti, tiimin ollessa tymäkintä mahdollista laatua: Annika kapuna, Elli vinssinkammessa ja minä kansipoikana. Uudet vanttiruuvit keräsivät välittömästi kiitosta - entisiä, profiililtaan pyöreitä ja kierteeltään ällistyttävän jäykkiä ruuveja, ei saanut millään kiristettyä. Nyt tikku saatiin lähes ilman työkaluja jo paljon timmimmäksi.

Laiturissa oli vielä tiedossa vähän asennushommia, kun uudet kulkuvalot oli kytkettävä sähköjärjestelmään ja muutama maston nostossa nirhautunut kohta oli vieläkin paikkalakattava. Fokan skuuttikiskot olivat paarpuurin puolelta lähteneet lähes irti, joten niiden fiksaamiseen turautui aika lailla energiaa. Saavat luvan nyt kestää tämän kauden isommilla ruuveilla, korjataan läpipulteilla sitten joskus syssymmällä. Ensi kauden korjauslista alkaa muuten jo nyt uhkaavasti täyttyä.

Keskiviikkoiltana pääsimme vihdoin nostamaan purjeet. Koepurjehdukselle tuli mukaan ex-haipurjehtija Antti A. perheineen. Tuuli oli säilynyt koko viikon kymmenen metrin kovuisena itä-kaakkona, joten aloitimme lähtemällä reippaasti lännen suuntaan. Mutkittelimme Pihlajasaareen terassille olusille ja sitten tiukkaa kryssiä kauniissa auringonlaskussa takaisin Tervasaareen. 

 Purje pulleana.
Toppiin asti nostaminen tuotti hankaluuksia, mutta hyvin kulki silti.

Vene toimi muutamaa murhetta lukuunottamatta moitteetta. Isopurjeen kaksi lyhyempää lattaa olivat hävinneet talven aikana ja auttamattoman laaduttomat Motonetin rapulukot eivät jaksaneet pitää sitä isoa myöskään ylhäällä. Lisäksi paarpuurin puoleinen kylkilaudoitus päästi vettä sisään kryssittäessä ja kasteli näin ollen patjat, mikä oli kyllä aika odotettua.

Eli mitä jäi käteen? Runsasta rahanmenoa ainakin, sillä rapulukkokaupassa pitää seuraavaksi sijoittaa kunnolla laatuun ja se tietty maksaa. Motonetin lukot kestivät välttävästi vain yhden kauden, nyt niistä pitää uusia ainakin kaksi. Meripurjeesta on lisäksi kysyttävä niitä lyhyempiä lattoja ja miksei myös kesätarjousta kokonaan uudesta isopurjeesta, joka vaikuttaa jotenkin pelkältä isolta kauppakassilta. Koepurjehduksen positiivisinta antia oli puolivuotiaan Kerttu-tytön ryhdikäs ja purjehtijamainen ensiesiintyminen puuvenemiljöössä, vaikka väsy alkoi illalla jo painaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti