Kylässä Veneistämöllä

Broidin piti laskea Wihelmiinan tukevarunkoinen kaveri, fiskari Matleena, lauantaina mereen, mutta torstaina tulikin murheita matkaan. Kahden sivusarjan mahonkilaudan liitoskohdan hidas lahoaminen oli jo vuosia ollut tiedossa, eikä korjaukselle oltu nähty aikaisemmin välitöntä tarvetta. Nyt murheen hallittu eteneminen saavutti päätepisteen, kun sormi hulahti vahingossa 22 milliä paksun mahonkilaudan läpi. Veneen laskusuunnitelmiin tuli siis pieni viivästys, jonka myötä veljekset pääsivät kaivamaan esille koko sähkötyökaluarsenaalinsa.


Feini-sahalla tehdyn operaation jäljiltä veneen kylkeen syntyi siisti 30 cm x 30 cm -kokoinen kolo. Lahoaminen oli siis levinnyt todella vähän noin  kymmenessä vuodessa, minkä ajan ongelmakohta oli ollut tiedossa. Sopivaa paikkapalaa ei kuitenkaan omista mahonkivarastoista löytynyt, joten tiedossa oli puhelu Veneistämö Oy:n Timo Partaselle, jolta tämmöinen osa pikatoimituksella onnistui helposti. Suuntasimme siis Peugeotin nokan perjantai-iltapäivällä kohti kuuluisasta pöpilästä hyvin tunnettua Kellokoskea.




Veneistämö Oy, Vanha Valtatie 190, 04500 Tuusula, 040 837 5921/Partanen 

Veneistämö on viime vuonna perustettu veneveistämö ja se sijaitsee Kellokosken ruukin historiallisissa tiloissa, mielisairaalan välittömässä läheisyydessä. Vuonna 1795 perustettu ruukki onkin värikkään historiansa puolesta mitä oivallisin paikka veneveistämölle. Ensimmäisen sadan elinvuotensa aikana ruukki keskittyi päätuotteidensa naulojen ja kankiraudan lisäksi kaikkiin kodin ja maatalouden takomotuotteisiin. Aikakaudelle mahtuu lukuisia nousuja ja laskuja, tulipaloja ja omistatajanvaihdoksia. Vuonna 1895 ruukki teki konkurssin, jonka myötä tuotantolaitos sai uudet omistajat, jotka nostivat Ruukin valtakunnallisesti merkittävälle tasolle.

Kellokosken ruukin patosilta.

Carlanderin omistajaveljesten komennossa tehdas koki mittavia uudistuksia muun muassa työkoneiden ja energiansaannin saralla. Tehdas panosti myös aikakaudelle poikkeavasti työntekijöidensä hyvinvointiin. Kulta-aikaansa ruukki vietti 1930-luvulla, jolloin alueen rakennuskanta vakiintui nykyiseen muotoonsa. 1950-luvulla tehdas alkoi panostamaan alumiiniin. Ruukin tavaramerkeiksi nousivat maitotonkat ja alumiiniset Kelloveneet. Fiskars osti Kellokosken ruukin Carlanderin veljeksiltä vuonna 1962. Ruukin keulakuvaksi nousseiden Kelloveneiden tuotanto siirrettiin vuonna 1976 Ähtäriin Inhan tehtaille ja ne tunnetaan tänä päivänä Buster-nimisinä. Nykyään ruukki toimii elinvoimaisena pienyritysyhteisönä, joka mielenkiintoisena yksityiskohtana käyttää yhä omaa vesiturbiinia yritystensä sulanvedenajan sähköntuotantoon.

Ruukin läpi virtaava Keravanjoki tuottaa valjastettuna sähköä.

Veneistämöllä on sympaattiset toimitilat ruukin nuorinta osaa edustavassa tuotantosiivessä. Partasen lisäksi Veneistämön tiloissa alivuokralaisena majailee veneenveistäjä Patric Stjernvall, jonka kanssa työt jaetaan tarpeen mukaan. Kaksiosaiseen veistämöön mahtuu kerralla sisälle viitisen venettä operoitavaksi, lisäksi takapihalla on talvisäilytyshalli noin kymmenelle veneelle. Tällä hetkellä sisällä on 60-lukulaisen ht-veneen ja rakenteilla olevan sulkaveneen lisäksi kaksi folkkaria, joista toinen on viime vuoden venemessuilta tuttu Ferrarinpunainen uutuustuote. Purjehduskuntoonsaattamisprojekti on ajanpuutteen takia hieman kesken eikä omaan käyttöön tulevalla veneellä ole Partasen onneksi mikään kiire.


Toinen folkkari on Wilhelmiinan pikkusisar vuodelta 1967. Suomen Kalastuksen verstaalla valmistettu Tijuana L-231 on ollut työn alla koko talven. Mittavan remontin loppusuora kuitenkin häämöttää, sillä Partanen on siirtynyt jo lakkausvaiheeseen: veneen olisi tarkoitus olla vedessä kahden viikon päästä. Tijuanasta tulee remontin myötä vierassatamien takuuvarma katseenkerääjä, sillä vene on saanut Partasen käsittelyssä muun muassa kokonaan uudet mahonkisarjat ja pramean teak-kannen. Myös kyljet ovat saaneet uutta hohdetta, kun vanha valkoinen maali on korvattu Rylardin sinisellä öljymaalilla.

Kansanvene Tijuana viimeistelyä vailla. 

Veneistämö hoitaa kaikenlaiset veneiden korjaukset ja rakennukset. Lisäksi myyntihyllystä löytyy puuveneilijälle tarpeellisia Rylardin maaleja ja lakkoja, West Systemsin epoksia sekä kupariniittejä.


Matleenan pikaremontti valmistui puutöiden osalta jo lauantai-iltana, jolloin paikkapala ja neljä listaa olivat liimattuina ja tapitettuina paikoillaan. Mutta miksi ihmeessä paikkaus tehtiin vasta nyt? Muutaman tunnin ja parin kympin hintainen homma. Samaa mietimme broidin kanssa asennusoluita hörppiessämme - emmekä keksineet vastausta.