Kesäkuun 18. päivä Suomenlinnassa vietettiin MeriViapori 2011 -puuvenetapahtumaa. Suomenlahden Puuveneilijät ry:n järjestämä paraati ja uiva venenäyttely keräsi kymmenittäin erikokoisia ja -näköisiä puisia kulkupelejä, vaikka sääennusteet povasivat alueelle perinteistä festarisäätä. Kauimmaiset veneet olivat tulleet Turusta ja eräs iroko-Scylla jopa Kuopiosta asti.
Tapahtuma alkoi jo perinteeksi muodostuneella paraatilla, joka starttasi halkolaiturin edustalta. Joukkoa johti Suomen Meripelastusseuran vuonna 1975 valmistunut Colin Archer, Vera Violetta. Paraati ei kuitenkaan muodostunut tajuntaa hiveleväksi kokemukseksi oikein kenellekään, sillä taivas repesi jo ennen kuin letka ehätti Kaivopuistoon asti ja rannat olivat näin ollen aivan tyhjiä. Vettä tuli taivaalta pahimmillaan kuin saavista kaataen ja tuuli yltyi Pihlajasaaren selällä reilusti yli kymmeneen metriin sekunnissa, aaltojen puhdistaessa näyttelyveneiden kansia. Sivutuulessa tapahtunut joukkorantautuminen Suomenlinnaan aiheutti myös viljalti hankaluuksia lähes kaikille.
Vielä ei satanut.
Aurinko näyttäytyi kuitenkin heti kohta veneiden kiinnityttyä vierassatamaan varattuihin näyttelylaitureihin ja yleisöä alkoi valua sakeana letkana paikalle. Tänä vuonna MeriViaporiin oli tullut kolme hienosti viimeisteltyä salonkivenettä, jotka keräsivät suurimmat katseet. Vuonna 1928 valmistunut turkulainen AEB pokkasikin yleisön suosikkiveneen pystin. Suomenlahden kauneimmaksi fiskariksi raati valitsi mäntyrunkoisen Mikaelan. Pro Puuvene -palkinto myönnettiin 20-vuotiaalle Puuveneveistäjät ry:lle, jonka puheenjohtaja Eero Ranta totesi kiitospuheessaan alan alkaneen hitaasti elpyä pari vuotta sitten koetun yleismaailmallisen laman vaikutuksista.
”Vaikka olemme saaneet puuveneet tuotua esille julkisuuteen, emme ole kuitenkaan pystyneet tekemään alasta kannattavaa. Myöskään valtiovalta ei suurista ponnistuksistamme huolimatta ole lähtenyt tukemaan ammattikuntaa. Nyt olisikin hyvä aika tilata unelmien vene tai toteuttaa pitkäaikainen peruskorjaus veistämöllä, jotta veneenveiston perinteen jatkuminen saataisiin varmistettua. Toimitusajat ovat vielä tällä hetkellä hyvin lyhyitä”, Ranta kannusti.
Salonkiveneet näyttäytyvät.
Ilta jatkui perinteisin menoin ja kokemuksia vaihdellen. Tervasaaren nelikon, Wilhelmiina, Medvind, Scalpella ja vanha valkokylkinen folkkari (veneen nimi ja purjenumero on päässyt jo unohtumaan), miehistöt olivat tässä kisassa ylivoimaisia, sillä muita ei enää laitureilla horjunut aamulla, kun viimeinenkin tippa oli sammioista nuoltu. Hyvä meidän jengi!
Ehkä ensi vuonna päästään itsekin paikan päälle Sikarin kanssa!
VastaaPoista