Kilpailupäivän aamu avautui aurinkoisena ja suorastaan helteisenä. Itätuultakin oli sopivasti, noin kuusi metriä sekunnissa, joten olosuhteet Wilhelmiinan ensimmäiselle meidän omistuksessa tapahtuvalle kilpailulähdölle olivat ihanteelliset. Miehistöksi oli saapunut Tuusulanjärven rannoilta Henkka ja Helena, jotka olivat osallistuneet viime vuoden vastaavaan kilpailuun erään kauniin Laurikosterin miehistönä. Muuta purjehduskokemusta kaksikolla ei liiemmin ollut, mutta reipasta mieltä ja vihkiintymistä puuveneisiin sitten sitäkin enemmän. Annikan edellisestä kilpailulähdöstä optimistijollalla oli kulunut yli 15 vuotta ja meikäpojulle Viaporin Tuoppi edusti kaikkien aikojen ensimmäistä purjehduskilpailua. Tunnelmat olivat siis hyvin jännittävät ja tavoitteet kristallinkirkkaat: viimeiseksi ei jäädä!
Kuutoset aloittavat myötätuuliosuutta.
Tervasaaren laiturikaverin Amun (Fin-54) kanssa purjehdittiin aluksi yhtämatkaa lähtöalueelle. Kansanvene-luokkaan oli ilmoittautunut 33 venettä, joten aikamoisessa ruuhkassa maalilinja oli tarkoitus ylittää. Meidän kellot näyttivät kuitenkin kaikki pari minuuttia virallista aikaa vähemmän eli aivan yksin ja viimeisenä vältimme lähtöruuhkan. Pahimmasta mahdollisesta alusta selvisimme kuitenkin hienosti ja löysimme nopeasti kunnon vauhdin sivutuulessa. Poimimme ensimmäiselle kääntöpoijulle mennessä jo pari-kolme päänahkaa ja meno vaan kiihtyi, kun spinnu rävähti auki myötätuuliosuuden aluksi. Kamalaa sähläämistähän se oli, mutta niin oli peräjoukon muillakin venekunnilla. Pihlajasaaren kääntöpaikalla olimme nousseet hyvän spinnuttelun päätteksi jo reippaasti 20. sijan paremmalle puolelle - ainakin siltä se tuntui. Tunnelmat olivat tietenkin korkealla, mutta yhteistuumin todettiin kilpailun vasta alkavan kryssiosuudella.
Tiirakarin torvensoittaja.
Niinhän siinä sitten lopulta kävi. Ensimmäisenä meidät varvasi Alkan (FIN 393) Tiirakarin kohdalla, jonka laella venekuntia viihdytti yksinäinen trumpetisti polkupyörän kanssa. Alkanin loppusijoitus oli 12. Särkän salmeen käännyttäessä luulimme olevamme jo viimeisiä, mutta kaksi venekuntaa säätivät viimeisellä kääntöpoijulla meitäkin enemmän, joten pari päänahkaa oli ainakin tiedossa. Viimeiset tikkaukset Suomenlinnan pohjoispuolella sujuivat Tervasaaren paikallisväännössä Amun kanssa, jossa sijoitus vaihteli tasaisesti. Maaliviivalla olimme kuitenkin reilut puolitoista minuuttia Amun perässä, loppuaikamme ollessa 3 tuntia 55 minuuttia ja 33 sekuntia. Loppusijoitus 33:n osallistujan joukossa oli kunniakas 29, kärkeen eroa syntyi kuitenkin hulppeat 50 minuuttia.
Iltaohjelmaa leimasi kilpailijoiden keskuudessa voimakas humalahakuisuus, joten yön sankaritekojen raportointi jäänee yhteen lauseeseen: kivaa oli, vaikkei vahingoilta vältytty. Meidän venekuntamme keskittyi tosin naapurivenekunnan (Elisabet 737) kanssa maakuntalaulujen harmoniseen yhteistuotokseen.
Juhlaliput hoitivat toimensa ja loivat festivaalitunnelmaa illalla.
Ensi vuoden mittelöitä varten olisi hyvä kehittää veneen kryssiominaisuuksia sekä tietenkin myös omia kryssimistaitoja, jotta tämänkertaiselta romahtamiselta vältyttäisiin. Tavoitteisiin kuitenkin yllettiin kirkkaasti, joten hyvä jälkimaku tapahtumasta jäi: yhtään isoa virhettä tai säätöä ei tapahtunut, missä vene olisi pysähtynyt piihin, myös spinnun nostot onnistuivat loppua kohden koko ajan paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti