Wilhelmiinan miehistö aloitti Viaporin tuopin maltillisen menestyksen jälkeen intensiiviharjoittelun. Viime viikonlopun syysretki kohdistui Porkkalaan, jossa vene vaihdettiin astetta pienempään ja herkempään purteen. Oli aika perehtyä jollapurjehduksen mystisten salojen opetteluun. Aluksena toimi tuttavapariskunnan viime talvena itsevalmistama mahonkivanerinen optimistijolla, Helmi.
Optari sopii mainiosti ensijollaksi. Suosituksen mukaan purjehtijan tulisi olla alle 16-vuotias tai vähintään alle 50-kiloinen. Jollan on suunnitellut amerikkalainen Clark Mills vuonna 1947. Idea syntyi mäkiautokisojen seurauksena, joita sponsoroi Optimist International -järjestö. Millsin kotiseudulla, Floridan Clearwaterissa, ei ole mäkiä, joten hän suunnitteli jollan, jonka piirrustukset lahjoitti Optimist Internationalille. USA:sta jolla on levinnyt ympäri maailman ja kerännyt mittavaa suosiota.
Keli oli melko kova ja puuskainen, joten kevyellä purrella aalloille lähteminen jännitti kovasti. Jollassa on aikuiselle hyvin vähän tilaa, jouduimme lisäksi hieman uhmaamaan miehistön painosuositusta. Annika arvottiin aloittajaksi.
Rikin asennusta, tässä kohdin jännitti jo aika paljon.
"Apua!" oli ensimmäiset sanat kymmenen metrin pyrähdyksen ja ensimmäisen puuskan jälkeen. Muutaman minuutin kuluttua jolla alkoi pysyä hyppysissä kuin vanhalla tekijällä: ohjausliikkeet piti vain tehdä erittäin maltillisesti, skuutista piti muistaa pitää kiinni, puomin piti mahtua siirtymään puolelta toiselle, painopisteen siirtäminen heilutti kippoa ja kovat puuskat täytyi ottaa huomioon. Mutta kun optarin hallinnasta pääsi jyvälle, homma olikin oikein hauskaa. Annika muisteli edellisestä optimistijollapurjehduksesta kuluneen aika tarkalleen 18 vuotta, joten vanhasta tekijästä tässä yhteydessä voidaan puhua. Kokemus oli kuin paluu perusasioiden äärelle - höystettynä pienellä jännityksellä.
Veneen toinen veistäjä Sakke kävi näyttämässä välissä kryssimisen mallia ennen Tuomaksen ensikosketusta jollapurjehdukseen. Keli oli tähän kokeiluun siis todella haastava: perustuuli siinä 8-9 metriä sekunnissa ja puuskissa, jotka tulivat eri suunnasta, tuulta oli sitten yli 10 metriä sekunnissa. Ensimmäisessä puuskassa rikottiinkin heti kaikkia sääntöjä eli skuutista irti, vene piihin ja peruutusvaihde päälle. Ei näin! Vanhaa tekijää ei tästä köntyksestä tullut, mutta parin eri yrityksen jälkeen hommasta pystyi juuri ja juuri nauttimaan.
Tuomaan ensihetket jollassa.
Syysretki Porkkalaan jatkui vesisateisella souturetkellä, jonka myötä tutustuimme myös paikallisiin nähtävyyksiin. Nuorisoseuran talo, vanha veneveistämö ja Porkkalan vanhin yksityisrakennus tulivat tutuiksi, samoin kuin hieno viisi vuotta vanha merikäyttöön tuunattu savolainen soutuvene, Palko. Syysretken puitteet eivät olisi voineet olla enempää kohdallaan - vaikkakin oli vasta elokuun loppu.
Kotimatka hoidettiin Wilhelmiinalla aivan hullussa etelätuulessa, jota useat aivan käsittämättömän rajut sadekuurot tähdittivät. Pakko se on myöntää, etteivät kelit enää muistuta juurikaan kesästä muuta kuin veden lämpötilan osalta: 20 astetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti