Ilmoittautuminen suoritettu

Hyvissä ajoin, eli viimeisenä mahdollisena päivänä, Kansanvene Wilhelmiina ilmoitettiin tämän vuotiseenViaporin Tuoppi -puupurjevenekilpailuun. Mittelöt käydään 13. päivä elokuuta eli huomenna lauantaina. Seesteinen retkipurjehduskausi on nyt siis lopussa ja on aika keskittyä veneen maksimaalisen nopeuden esiinkaivamiseen. Kesäisten purjehduspäivien määrästä menestys ei ainakaan tule jäämään kiinni.

Lomapurjehdus alkoi navakassa lounaistuulessa juhannusaattona. Keskikesän juhlaa vietettiin Porkkalan Stora Svartössä tutussa purjehdusseurassa. Paikalla oli Wilhelmiinan lisäksi NF-vene Minni ja iso H-vene Nuanna. Grilliherkkujen kanssa nautittiin tietysti normaalit ruokajuomat. Matka jatkui juhannuspäivänä Barösundiin Ranta-Honkalan saaristotilalle, jossa tutustuimme Janne Mustajärven rakentamaan Suomenlahden vanhaan haapioon, Hilmaan. Komea ja tervantuoksuinen otus.

Heinäkuun aikana Wilhelmiina koki vaihtelevia ilmastoja useilla eri Saaristomeren selillä ja saarilla. Eteläisin kohde oli Utön saari, läntisin satama oli puolestaan Eckerössä sijaitseva Käringsund. Ahvenanmaan ympäripurjehduksella koettiin Käringsundin hienon laguunin lisäksi pari muutakin ikimuistoista hetkeä. Merestä kymmeniä metrejä suoraan ylös kohoavat punaiset kalliot Saggön saarella painautuivat lähtemättömästi verkkokalvoillemme, samoin kuin Helkamatar-polkupyörien satulankuvat takalistoihimme 50 kilometrin helteisellä pyräretkellämme Maarianhaminasta Kastelholman linnalle. Kesälomareissun pohjoisinta ulottuvuutta edusti tällä kertaa Merimaskun rantamakasiini syvällä sisäsaaristossa.

Lystiä riitti kaikkiaan viisi ja puoli viikkoa, töistäkin tuli myöhästyttyä yhdellä päivällä, viimeisellä viikolla sitkeästi puhaltaneen itätuulen takia. Muita kansanveneitä ei saaristossa vastaan ajellut - Nauvon satamassa näimme ohimennen kaukaa kaksi puista kaunotarta, mutta yhteisiä illaviettoja emme tänä vuonna folkkarijengien kanssa saaneet järjestettyä. Sitä lystiä on huomenna tiedossa sitten sitäkin runsaammin, kun Viaporin Tuoppiin saapuu arviolta 30-40 folkkaria. Wilhelmiinan miehistön kunnianhimoisena tavoitteena on olla jäämättä kisan viimeiseksi.

Terveiset saaristosta

Kesä on kansanveneilijän parasta aikaa. Wilhelmiina hyvästeli Helsingin juhannuksena, kiersi Ahvenanmaan ja tällä hetkellä sijaintinaan on Korppoo. Matkan huippuhetkiin kuuluu mm. kahden Bavarian ohittaminen tiukassa kisassa. Palaamme kesäretkeltä elokuun alussa.

MeriViapori 2011

Kesäkuun 18. päivä Suomenlinnassa vietettiin MeriViapori 2011 -puuvenetapahtumaa. Suomenlahden Puuveneilijät ry:n järjestämä paraati ja uiva venenäyttely keräsi kymmenittäin erikokoisia ja -näköisiä puisia kulkupelejä, vaikka sääennusteet povasivat alueelle perinteistä festarisäätä. Kauimmaiset veneet olivat tulleet Turusta ja eräs iroko-Scylla jopa Kuopiosta asti.

Tapahtuma alkoi jo perinteeksi muodostuneella paraatilla, joka starttasi halkolaiturin edustalta. Joukkoa johti Suomen Meripelastusseuran vuonna 1975 valmistunut Colin Archer, Vera Violetta.  Paraati ei kuitenkaan muodostunut tajuntaa hiveleväksi kokemukseksi oikein kenellekään, sillä taivas repesi jo ennen kuin letka ehätti Kaivopuistoon asti ja rannat olivat näin ollen aivan tyhjiä. Vettä tuli taivaalta pahimmillaan kuin saavista kaataen ja tuuli yltyi Pihlajasaaren selällä reilusti yli kymmeneen metriin sekunnissa, aaltojen puhdistaessa näyttelyveneiden kansia. Sivutuulessa tapahtunut joukkorantautuminen Suomenlinnaan aiheutti myös viljalti hankaluuksia lähes kaikille.

 Vielä ei satanut.

Aurinko näyttäytyi kuitenkin heti kohta veneiden kiinnityttyä vierassatamaan varattuihin näyttelylaitureihin ja yleisöä alkoi valua sakeana letkana paikalle. Tänä vuonna MeriViaporiin oli tullut kolme hienosti viimeisteltyä salonkivenettä, jotka keräsivät suurimmat katseet. Vuonna 1928 valmistunut turkulainen AEB pokkasikin yleisön suosikkiveneen pystin. Suomenlahden kauneimmaksi fiskariksi raati valitsi mäntyrunkoisen Mikaelan. Pro Puuvene -palkinto myönnettiin 20-vuotiaalle Puuveneveistäjät ry:lle, jonka puheenjohtaja Eero Ranta totesi kiitospuheessaan alan alkaneen hitaasti elpyä pari vuotta sitten koetun yleismaailmallisen laman vaikutuksista.

”Vaikka olemme saaneet puuveneet tuotua esille julkisuuteen, emme ole kuitenkaan pystyneet tekemään alasta kannattavaa. Myöskään valtiovalta ei suurista ponnistuksistamme huolimatta ole lähtenyt tukemaan ammattikuntaa. Nyt olisikin hyvä aika tilata unelmien vene tai toteuttaa pitkäaikainen peruskorjaus veistämöllä, jotta veneenveiston perinteen jatkuminen saataisiin varmistettua. Toimitusajat ovat vielä tällä hetkellä hyvin lyhyitä”, Ranta kannusti.

 Salonkiveneet näyttäytyvät.

Ilta jatkui perinteisin menoin ja kokemuksia vaihdellen. Tervasaaren nelikon, Wilhelmiina, Medvind, Scalpella ja vanha valkokylkinen folkkari (veneen nimi ja purjenumero on päässyt jo unohtumaan), miehistöt olivat tässä kisassa ylivoimaisia, sillä muita ei enää laitureilla horjunut aamulla, kun viimeinenkin tippa oli sammioista nuoltu. Hyvä meidän jengi!

Helsingin ulkoilusaaret pienellä käytöllä

Helsingin ja Espoon saaristo kärsii mittavasta imago-ongelmasta. Saaristomeren ihannoinnin ja mystifioinnin kustannuksella pääkaupunkiseudun moniuloitteista saaristoa väheksytään ja jopa karsastetaan retkeilykohteena. Monien veneilijöiden mielissä ovat päällimmäisenä Kaunissaaren tai Gåsgrundetin tapaisten paikkojen läpi yön remuavat nuorisojoukot tai Pihlajasaaren lautan käsittämätön ryysis helteisinä heinä-elokuun päivinä. Onneksi Helsingin saaristossa on retkeilijälle paljon muutakin nähtävää.

Helsingin kaupungin alueella olevista noin 300 saaresta ja luodosta yksityisessä omistuksessa on vain noin 10 %. Suurimmat omistukset ovatkin Helsingin kaupungilla ja Valtiolla, joka on luovuttanut ne pääosin puolustusvoimien käyttöön. Puolustusvoimien saaret ovat yleisön tavoittamattomissa, mutta kaupungin saaret ovat kaikkien käytettävissä. Saarien vapaa-ajan käyttö yleistyi 1800-luvulla, kun rikkaat kaupunkilaisperheet rakensivat saarille kesähuviloita, joissa vietettiin koko kesä. Monilla saarilla oli lisäksi Saksan mallin mukaisia kansanpuistoja, joissa sai hurvitella huomattavasti vapaammin kuin kaupungissa. Ulkoilusaarien käyttö väheni huomattavasti 1960-luvulla lisääntyneiden vapaa-ajanviettomahdollisuuksien myötä.

Tällä hetkellä kymmenet kaupungin ulkoilusaaret ovat niukasti varusteltuja, mutta päivä ja viikonloppuretkeilyyn hyvin soveltuvia. Monilla saarilla on keittokatos, jätepiste ja huussi, muttei vierasvenelaituria. Rannoilla on kuitenkin usein kiinnitysrenkaita veneille. Ehkäpä juuri laiturien puute pitää isoimmat veneet poissa lähisaarilta ja käyttöasteen näin verrattain pienenä. Kansanveneilijää tämä ei lainkaan haittaa, sillä folkkarilla pääsee kevyesti kaikkein pienimmille ja kivikoiden ympäröimille saarille.

Espoon puolella saarien omistus on painottunut enemmän yksityisille omistajille, mutta siitä huolimatta Espoollakin on runsaasti retkeilyyn tarkoitettuja, mutta lähes täysin vailla käyttöä olevia saaria ja luotoja. Helsingin ulkoilusaaret painottuvat kaupungin eteläisten ja itäisten osien alueelle, kun taas Espoon saaret alkavat heti Tapiolan edustalta ja jatkavat pääkaupunkiseudun ulkoilusaarten pitkää jonoa aina Porkkalaan asti. Helsingillä ja Espoolla on ulkoilusaaristaan julkaistuna yhteinen kaiken kattava Saaristo-opas, joka löytyy PDF:nä myös netistä osoitteessa: http://www.hel.fi/static/public/Saaristo-opas/fi+en/index.html

Kuu nousee Espoon Torra Lövössä.

Helsingin ja Espoon lisäksi pääkaupunkiseudun ulkoilutarjontaa lisää pyyteettömällä työllään Uudenmaan virkistysalueyhdistys, jolla on Helsingin ja Porkkalan välisellä merialueella viisi saarikohdetta. Koko Suomenlahdella yhdistyksellä on yli kaksikymmentä virkistysasaluetta. Uudenmaan virkistysalueyhdistys on kuntien yhteenliittymä, joten kohteet ovat kaikkien käytössä eikä kyseessä ole mikään salaseura. Joissain saarissa on keittokatoksen lisäksi myös ilmainen sauna, jota ei vuokrata yrityksille eikä polttariporukoillle, vaan saunat ovat kaikkien retkeilijöiden käytettävissä. Vuosaaren edustalla olevaan Pikku-Leikosaaren saunasaareen ja muihin Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen ulkoilukohteisiin voi tutustua osoitteessa: http://www.uudenmaanvirkistysalueyhdistys.fi/doc/Yhdistyksen_esite20100512_lowres_fi.pdf

Kesän ensimmäiset retkeilyt Wilhelmiinalla kohdistuivat kesäkuun toisena viikonloppuna Espoolaiseen Torra Lövön saareen sekä Helsingin kaupungin omistamille kallioisille Käärmeluodoille. Vaikka ilma muistutti keskikesän kuumimpia hellepäiviä, saimme viettää Torra Lövössä yön pelkästään oman venekuntamme kesken, muutamien pienveneilijöiden ja melojien käydessä illalla grillaamassa makkarat ja nauttimassa karusta ulkosaariston luonnosta. Käärmeluodoilla oli elämää vähän enemmän, mutta niin tietysti Pihlajasaaren jälkeen merkittävimmällä Helsingin edustalla sijaitsevalla ulkoilusaarella kuuluikin olla. Sunnuntaina myös kolmimastokuunari m/aux Kathrina kiinnittyi jyrkkään rantakallioon kiinni ja sankka joukko Helsingin Energian työntekijöitä pääsi tutustumaan ehkä ensimmäistä kertaa elämässään urbaaniin retkeilysaaristoon.