keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Eipä vuoda enää

Wilhelmiina saatiin suunnitellusti laskettua lauantaina, Wilhelmiinan nimipäivänä. Laskussa noudatettiin tuttua kaavaa, laiturille oli viritetty sähköt, jonka perään oli kytketty uppopumppu turvaamaan veneen pinnallapysyminen sekä miehistön mielenterveys. Miehistöä oli tällä kerralla vähän, sillä työkiireiden takia vain Annika oli valvomassa tapahtumaa.

 Laskussa erikoista on, että puolet vastapuunatusta pinta-alasta katoaa veden alle.

Vuoto hiipui ensimmäisen vartin aikana totutusti, jonka jälkeen kuluikin useampi tunti ilman mitään merkittävää muutosta. Viimein illan suussa, kahdeksan tunnin vedessäolon jälkeen, veden virtaus oli hiipunut sen verran, että vene pysyi turvallisesti oman pumpun avulla kuivana - matka Tervasaaren kotisatamaan saatoi alkaa. Ilta loppui jo perineeksi muodostuneeseen laskupäivän juhlaillalliseen ravintola Kolmessa Kruunussa.

Pari iloista ja lämmintä viikonlopun päivää tulikin sitten lököiltyä veneessä sen kummemmin töitä, elämää tai venettä ihmettelemättä. Tiistai-iltana kone vedettiin seuraavan kerran käyntiin ja ajettiin takaisin Verkkosaaren talvisäilytysalueelle, josta masto nostettiin kyytiin. Merikapteenit Anna ja Teemu oli pyydetty kaljapalkalla auttamaan tikun pystytyksessä, ja suuri apu pariskunnasta sitten olikin, kun vastapystytetyn maston toppiin karkasi ison nostin, uusi vimppeli oli jo heti alkuun väärässä asennossa ja nostoliinakin kiinnitettiin sillä tavalla väärin, ettei sitä saanut apunarulla vedettyä vanttien ympäriltä takaisin veneen kannelle asti. Ei muuta kun Teemu reippaasti HMVK:n mastonosturin tikkaita pitkin taivaalle ja fiksaamaan edeellämainitut kömmähdykset. Meikäläinen toimi projektissa siinä roolissa, mikä luonteelleni parhaiten sopii, eli ihmispainona.

No, kivaahan meillä oli ja kaljaa ja rommia kului sitten kohtuudella vastalakattua ja pystytettyä mastoa pällistellessä. Annika loihti vielä tukevan illallisen viileässä kevätkesän yössä, joten kannen alle sai kömpiä tyytyväisinä vierekkäin minä sekä turvonnut vatsa. Muut sunnistivat kotejaan kohti, pelästyttyään ehkäpä tulevaa hallayötä.

1 kommentti:

  1. Mitä veneelle kuuluu nykyään? Olisi kiva kuulla kuulumisia.

    VastaaPoista