Sisäveneilykauden huipennus koittaa

Kevätremontti vuosimallia 2011 on saamassa arvoisensa huipennuksen, kun lakkaushommat ovat vihdoin päässeet käyntiin ja rannassa pärjää jo polvihousuissa. Viikonloppuna vene edistyi siihen malliin, että sunnuntai-iltana ryhdyttiin jo suunnittelemaan alustavasti laskupäivää. Verkkosaaressa mahdolliset laskupäivät ovat keskiviikko ja lauantai. Kevätkauden viimeisten palkallisten iltatöiden (tänään, tiistaina ja torstaina) takia ensi viikon keskiviikko saattaa tulla liian aikaisin vastaan. Eli kölin alle märkää lauantaina 4.6., siihen tähdätään!

Varvaslista öljyttynä ennen lakkausta.

Varvaslistat kokivat perjantaina huikean muodonmuutoksen, kun niihin imeytettiin litratolkulla kyllästettä. Fiilis oli aikamoinen, kun kylläste antoi ensi kerran osviittaa siitä millaisen sävyn listat lakkauksen myötä saavat. Tällainen 60-luvun mahonki ei muuten petsejä liiemmin kaipaa, materiaali on kirkkaan punaista ja erittäin terveen oloista.

Sunnuntaiaamu alkoi listojen pyyhkimisellä ja ensimmäisen ohennetun lakkakerroksen sivelyllä. Iltaan mennessä Rylardin VG 62 Fast oli kuivunut jo täysin, joten toinen vähän tymäkämpi kerros tuli myös levitettyä. Lakkauskerrosten suhteet olivat käsivaralla tehtyinä noin 50 % Rylardia ja 50 % tärpättiä sekä toisella kierroksella 70 % Rylardia ja 30 % tärpättiä. Syvälle puuhun vaikutti seokset uppoavan.

Annika ja Elli pyllivät kauniin lauantai-iltapäivän ajan Wilhelmiinan alla pohjan ja vesilinjan kimpussa. Pohja ensin pestiin, jonka jälkeen kevyellä raaputtelulla otettiin irti kaikki mikä lähti. Puita myöden irronneet kohdat töpyteltiin aluksi Rylardin lyijymönjälla ja sen sen jälkeen Hempelin Yacht Primerillä. Koko pohja sai lopuksi kauniin punaisen sävyn Red Brown -värisen Hempelin Basic-antifouling-maalin toimiessa sävyttäjänä.

Pohjan kyllästämisestä ei kuulema ole kuin kolme vuotta, mutta se vaikuttaa jo nyt hyvinkin valmiilta: pinnoitusmateriaalit korkkaavat levyinä monin paikoin, eikä siihen tarvita kaksisiakaan työkaluja tai voimia. Sitä paitsi pohjassa kasvoi pitkää naavaa ja läjäpäin näkkejä. Ehkäpä ensi syksynä se jaksetaan pestä heti noston yhteydessä, kun merenelävät saa vielä suosiolla irroitettua.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että pohjan kyllästämisessä jokin on mennyt vähän pieleen. Materiaalit ovat ehkä olleet vääränlaisia tai mikä yleisintä, pohjan totaalista kuivumista ennen lyijymönjäystä ei ole maltettu/ehditty odotella. Yhtä kaikki, myös tämä työvaihe odottaa hyvinkin pian lähitulevaisuudessa - syksyllähän sen näkee viimeistään, että onko pohjan kyllästyksen aika jo ensi keväänä vai jaksaisiko korkkaavat maalit taistella pohjassa kiinni vielä kaksi kautta.

Vesilinja palautuu jälleen kiiltäväksi Annikan käsittelyssä.

Keskiviikkona projekti jatkuu katon maalaamisella sekä listojen lakkauksen kolmannella kerroksella. Siihen hommaan käytän jo pelkkää lakkaa ilman ohenteita. Ensimmäinen välihionta suoritetaan myös kolmannen kerroksen jälkeen karkeudella 180. Armotonta kärvistelyähän näissä iltavuoroissa on istua, kun sisäveneilykauden huipentuma odottaa rantsussa. Onneksi ulkona sentään sataa vettä.