tag:blogger.com,1999:blog-52394026449014061102024-03-05T23:51:51.143-08:00Kansanvene WilhelmiinaKansanvene Wilhelmiinahttp://www.blogger.com/profile/14218786365179401378noreply@blogger.comBlogger22125tag:blogger.com,1999:blog-5239402644901406110.post-72288150411967976482012-05-30T04:36:00.003-07:002012-06-17T09:31:14.755-07:00Eipä vuoda enää<div style="font-family: inherit;">
<span style="font-size: small;">Wilhelmiina saatiin suunnitellusti laskettua lauantaina, Wilhelmiinan nimipäivänä. Laskussa noudatettiin tuttua kaavaa, laiturille oli viritetty sähköt, jonka perään oli kytketty uppopumppu turvaamaan veneen pinnallapysyminen sekä miehistön mielenterveys. Miehistöä oli tällä kerralla vähän, sillä työkiireiden takia vain Annika oli valvomassa tapahtumaa.</span></div>
<div style="font-family: inherit;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; font-family: inherit; text-align: center;">
<span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTn0T6tPG6skRVUtr84nnXtLCn7T2Gr7oADd7WKYZ4BauLSyL2gNdxf6U4YAMTVTlMZaeAsWW4vXtB29n6RTN0gI585UA4gI2JkhK73K0AdYLCcC_tFqnczqBPqKWbyTQs5Qhx1LlRyuxr/s1600/lasku2012.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="253" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTn0T6tPG6skRVUtr84nnXtLCn7T2Gr7oADd7WKYZ4BauLSyL2gNdxf6U4YAMTVTlMZaeAsWW4vXtB29n6RTN0gI585UA4gI2JkhK73K0AdYLCcC_tFqnczqBPqKWbyTQs5Qhx1LlRyuxr/s320/lasku2012.jpg" width="320" /></a></span></div>
<div style="font-family: inherit; text-align: center;">
<span style="font-size: small;"> Laskussa erikoista on, että puolet vastapuunatusta pinta-alasta katoaa veden alle.</span></div>
<div style="font-family: inherit;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="font-family: inherit;">
<span style="font-size: small;">Vuoto hiipui ensimmäisen vartin aikana totutusti, jonka jälkeen kuluikin useampi tunti ilman mitään merkittävää muutosta. Viimein illan suussa, kahdeksan tunnin vedessäolon jälkeen, veden virtaus oli hiipunut sen verran, että vene pysyi turvallisesti oman pumpun avulla kuivana - matka Tervasaaren kotisatamaan saatoi alkaa. Ilta loppui jo perineeksi muodostuneeseen laskupäivän juhlaillalliseen ravintola Kolmessa Kruunussa.</span></div>
<div style="font-family: inherit;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="font-family: inherit;">
<span style="font-size: small;">Pari iloista ja lämmintä viikonlopun päivää tulikin sitten lököiltyä veneessä sen kummemmin töitä, elämää tai venettä ihmettelemättä. Tiistai-iltana kone vedettiin seuraavan kerran käyntiin ja ajettiin takaisin Verkkosaaren talvisäilytysalueelle, josta masto nostettiin kyytiin. Merikapteenit Anna ja Teemu oli pyydetty kaljapalkalla auttamaan tikun pystytyksessä, ja suuri apu pariskunnasta sitten olikin, kun vastapystytetyn maston toppiin karkasi ison nostin, uusi vimppeli oli jo heti alkuun väärässä asennossa ja nostoliinakin kiinnitettiin sillä tavalla väärin, ettei sitä saanut apunarulla vedettyä vanttien ympäriltä takaisin veneen kannelle asti. Ei muuta kun Teemu reippaasti HMVK:n mastonosturin tikkaita pitkin taivaalle ja fiksaamaan edeellämainitut kömmähdykset. Meikäläinen toimi projektissa siinä roolissa, mikä luonteelleni parhaiten sopii, eli ihmispainona.</span></div>
<div style="font-family: inherit;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="font-family: inherit;">
<span style="font-size: small;">No, kivaahan meillä oli ja kaljaa ja rommia kului sitten kohtuudella vastalakattua ja pystytettyä mastoa pällistellessä. Annika loihti vielä tukevan illallisen viileässä kevätkesän yössä, joten kannen alle sai kömpiä tyytyväisinä vierekkäin minä sekä turvonnut vatsa. Muut sunnistivat kotejaan kohti, pelästyttyään ehkäpä tulevaa hallayötä.</span></div>Kansanvene Wilhelmiinahttp://www.blogger.com/profile/14218786365179401378noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5239402644901406110.post-66641687117316117472012-05-23T08:47:00.000-07:002012-06-17T09:26:21.921-07:00Wilhelmiinan päivä<div style="font-family: inherit;">
<span style="font-size: small;">Lauantaina 26.5. on virallisesti Wilhelmiinan nimipäivä, joten mikä olisikaan sen loistavampaa kuin tipauttaa paatti mereen juuri silloin. Työ- ja opiskelukiireisen kevään johdosta kirjoitteleminen on jäänyt vähän vähemmälle, mutta jos tässä nyt hieman kertaisi talven ja kevään tapahtumia ennen h-hetkeä.</span></div>
<div style="font-family: inherit;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="font-family: inherit;">
<span style="font-size: small;">Tapaninpäivän myrskyjen jälkeen kävin ensimmäisen kerran katselemassa veneen vointia. Verkkosaaren talvisäilytysalueella tuhot olivat olleet melko lieviä: muutamia kevytpeitteitä oli repeytynyt täysin ja joku moottorivene oli kuulema kaatunutkin, mutta myrskyn voimaan nähden lähes kaikki selvisivät pelkällä säikähdyksellä. Niin myös Wilhelmiina. Katos oli liikkunut kymmenkunta senttiä ja rakennelma oli muutenkin vääntynyt vähän vinkuraan. Tämä ei aiheuttanut päänraapimista eikä kyllä mitään toimiakaan.</span></div>
<div style="font-family: inherit;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="font-family: inherit;">
<span style="font-size: small;">MeriMikin kanssa syksyllä rakennettua mastotaapelia en sen sijaan päässyt kurkkaamaan, sillä merivesi oli noussut ja vallannut alueita mantereelta - kumisaappaat olisivat olleet tässäkin hyvänä apuna. Tiedustelujen jälkeen selvisi, että taapelikin oli kunnossa, se kylläkin vähän rösähti helmikuussa kovan lumenpaineen asiosta. Pienen korjausurakan jälkeen mastot säilyivät turvallisesti kuivina ja hyväkuntoisina koko sisäveneilykauden. Ensi syksynä rakennamme katoksen uudestaan, niin hyvä ja toimiva konstruktio se oli.</span></div>
<div style="font-family: inherit;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="font-family: inherit;">
<span style="font-size: small;"></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="font-family: inherit; margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOoeTx3KfhSDiNI-HNIglhIyyFooSgwUyEMqyixs7_w_owqkWZTpIHWC8wLFFzKk-uAob9pgHYWSrdnhtY8acm41ZFtScrD83C7a3bxXVIEVpty4OGRwR73PCkiuOl07Q9Jg3d5HYDdhgb/s1600/IMG_4237.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOoeTx3KfhSDiNI-HNIglhIyyFooSgwUyEMqyixs7_w_owqkWZTpIHWC8wLFFzKk-uAob9pgHYWSrdnhtY8acm41ZFtScrD83C7a3bxXVIEVpty4OGRwR73PCkiuOl07Q9Jg3d5HYDdhgb/s320/IMG_4237.JPG" width="320" /></a></span></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Mastokatos selvisi talvesta.</span></td></tr>
</tbody></table>
<div style="font-family: inherit;">
<span style="font-size: small;">Varsinaiset kevätkunnostushommat alkoivat todenteolla vasta vappuna - ilma oli ollut koko huhtikuun kylmää ja hyvin tuulista, joten rantaan ei ollut liiemmälti kiirettä. Ensin skrabattiin jo perinteiseksi tulleet ongelmakohdat, jotka olivat taas talven aikana korkanneet. Eipä niitä nyt niin paljon ole mutta kyllä se työtä teettää: kuningaslaudat, törmäyslista ja avotilan sivusarjojen tietyt kohdat täytyy tehdä uusiksi joka vuosi. Murheiden syy on lähes kaikissa kohteissa sama: loppuun käytetty vanerikansi, jonka ongelmat ovat olleet tiedossa jo veneen ostohetkestä alkaen. Silloin toivoin, että kansi kestäisi ainakin viisi vuotta ja sen se on jo kohta kestänyt. Nyt toivoisin kannelle vielä ainakin paria lisävuotta jatkoa, sillä kansiremontista tulee hyvin hintava ja työläs eikä koko projektille ole vielä kunnollista suunnitelmaa eikä sisätilaa. Ulospäin kansi näyttää ihan kelvolliselta, mutta murheita siinä on aika monessa kohdassa. Eli aikanaan saadaankin sitten vaihtaa koko lysti, ja sen lisäksi arvatenkin paljon muuta.</span></div>
<div style="font-family: inherit;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="font-family: inherit;">
<span style="font-size: small;">Tänä keväänä ei ollut suunnitelmissa tehdä mitään rakennusurakoita, pelkästään peruskunnostuksella ajateltiin selvitä - ja mikä parasta, tällä hetkellä (kolme päivää laskuun) myös näyttää siltä, että tavoite onnistuu. Skrabatuissa kohteissa on nyt seitsemän kerrosta lakkaa, koko vene on hiottu ja lakattu, kannet ja hytin katto maalattu, avotilan lattialaudat tervattu ja pohja paikkamaalattu ja myrkkyvärjätty. Kyllähän sitä tuohonkin saa aika paljon aikaa menemään, varsinkin kun Annika ei tänä keväänä ole rantaan juurikaan työ- ja opiskelukiireiden takia ehtinyt. Ilman yllätyksiä ei tästäkään keväästä kuitenkaan selvitty.</span></div>
<div style="font-family: inherit;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="font-family: inherit;">
<span style="font-size: small;">Pohjaa raaputtaessani kevyesti skraballa, huomasin jo tutuksi tulleen ilmiön: maalikerrokset lähtevät monin paikoin suorastaan levyinä puulle asti. Aikaisempina vuosina nämä paikat ovat ensin lyijymönjätty, sitten primeroitu ja lopuksi maalattu myrkkymaalilla. Nyt tuntui, että yksittäiset </span></div>
<div style="font-family: inherit;">
<span style="font-size: small;">alueet ovat levinneet jo aivan joka puolelle pohjan alueella. Edesmennyt venemestarini, Poju Suntio, olisi tässä kohtaa suositellut pikaista veneen pohjan kyllästämistä ja samaan lopputulokseen aion myöskin päätyä. Homma vie vaan niin paljon aikaa, että se on siirrettävä ensi sisäveneilykauteen. Pikaisen tuumauksen jälkeen päätimme Annikan kanssa kyllästää koko rungon, joten skraban kuva saattaa painautua loppuvuodesta lähtemättömästi kämmenpohjaan. Nyt pohja tilkittiin kasaan perinteisin metodein muutamalla litralla Rylardin lyijymönjää, Yacht Primeriä ja Hempelin Brown Red Basic -myrkkymaalia.</span></div>
<div style="font-family: inherit;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="font-family: inherit;">
<span style="font-size: small;"></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="font-family: inherit; margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaXF18PZUUnCLEaOuvLsXhG5Zy-ABfURn_U00NX4vZbuSI96_9UAx7J4GYqJNXGPjSEkG3d5M_EoSOJerIGy_Ze1MeVqqHzB3SlSoajgKY-WQcg5I4wQlOLhlBRVi5GEVEgIt2hELH2Keu/s1600/IMG_4303.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaXF18PZUUnCLEaOuvLsXhG5Zy-ABfURn_U00NX4vZbuSI96_9UAx7J4GYqJNXGPjSEkG3d5M_EoSOJerIGy_Ze1MeVqqHzB3SlSoajgKY-WQcg5I4wQlOLhlBRVi5GEVEgIt2hELH2Keu/s320/IMG_4303.JPG" width="213" /></a></span></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Rylard VG 63 tuoksuu märältä metsältä.</span></td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; font-family: inherit; text-align: center;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="font-family: inherit;">
<br /></div>
<div style="font-family: inherit;">
<span style="font-size: small;">Lakkauspuuhissa tapahtui tämän kevään suurin uudistus. Rylardin VG 62 Fast -polyuretaanilla kutiteltu lakka sai väistyä luomun VG 63 tieltä. Olin jo pidempään ollut kypsynyt Fastin turhan sukkelaan kuivumiseen, joka hankaloittaa itse levitystä noin tuulisella rannalla merkittävästi - lakka jämähtää suorastaan jo siveltimeen. Vuosia sitten lakkasimme broidin tukevarunkisen fiskarin, Matleenan, VG 63:sella ja muistini mukaan se olisi juuri oikeaa tavaraa, vaikkakin hyvin pehmeää, juuri Wilhelmiinaan. Tämä osoittautui täydeksi todeksi. Lakka juoksee siveltimessä sametin pehmeästi. Jälki on rasvaisen kiiltävä, mutta lopputulos erittäin pehmeän ja samalla haavoittuvan oloinen. Aika näyttää miten se toimii voimakasta kulutusta kohtaavissa paikoissa, kuten avotilan istuintasoissa. Alkutunnelmat ovat kuitenkin hyvät, siitä kielii myös lakan tuoksu. Märkänä VG 63 tuoksuu kuin metsä sateen jälkeen - kyseessä on loppuun asti hiottu luomutuote!</span></div>Kansanvene Wilhelmiinahttp://www.blogger.com/profile/14218786365179401378noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5239402644901406110.post-37829051403024629752011-11-23T09:30:00.000-08:002012-02-11T16:28:45.823-08:00Mastokatoksesta apu ahtauteen<div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Sisäveneilykausi 2011-2012 alkoi lokakuun viimeisenä viikonloppuna. Käytännössä veneen olisi voinut nostaa ylös jo paljon aiemmin, sillä syyskäyttö jäi työkiireiden takia todella vähäiseksi. Joka vuosi sama juttu, onneksi nyt oli lämmin marraskuun alku, sillä katosten ja syyshuoltojen tekeminen räntäsateessa olisi ollut todella mälsää, kun hommat olisi voitu hoitaa kuulaassa syykuisessa auringonpaisteessakin. Loppu hyvin, kaikki hyvin - vene pötköttää nyt turvallisesti lahoista kakkosnelosista rakennetun kirkkomaisen katoksensa suojissa odottaen kevättalven kunnostuksen alkua.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Viime keväänä heräsi Verkkosaaren telakkapaikalla ajatus naapurifolkkari MeriMikin omistajien kanssa yhteisestä mastokatoksesta. Alueen mastotaapelit ovat varmaankin tarkoitettu lähtökohtaisesti alumiinimastoille, koske taapeleissa ei ole mitään katosta. Olemme aikasempina vuosina änkeneet folkkariemme mastot veneiden kanssa katosten sisään, joka on aiheuttanut kyllä aika paljon harmia ja ahtautta talven ja kevään kunnostustöiden aikana. Nyt hommaan tehtiin raju stoppi ja suunnitelmista siirryttiin suoraan toteutukseen.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Mastoille rakennettiin ensiksi kolme pukkia. Katoksen runko rakennettiin ekologisesti muiden jämäpuista, jotka raahattiin puulavalta. Katon rimotus syntyi MeriMikin katoksen ylijäämärimasta. Rakennelmasta tuli lähes neljätoista metriä pitkä, puolitoista metriä leveä ja korkea pötkylä, jossa mastot huilaavat nyt tämän kauden. Toivottavasti lumet ja muutkin möngertäjät pysyvät hökötyksen ulkopuolella koko pikän talven.</span></div>Kansanvene Wilhelmiinahttp://www.blogger.com/profile/14218786365179401378noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5239402644901406110.post-40065098923463891732011-10-11T09:07:00.000-07:002011-10-11T12:01:03.309-07:00Yksi soutaa, yksi kalastaa ja yksi äyskäröi!<div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Kolme kuukautta toivotusta aikataulusta myöhässä Valas viimein valmistui. Päätimme broidin ja faijan kanssa viimeistellä savolaisen soutuveneemme vesillelaskukuntoon syyskuun viimeiseksi viikonlopuksi, jolloin oli suunnitelmissa tiukka kalastushenkinen rypistys broidin landella, Hevonkackin saaressa, Korppoossa. Valaan toivottiin valmistuvan jo juhannukseksi, mutta niin kuin puuvenehommissa yleensä, aikataulut ovat joustava käsite. Niin myös tällä kertaa.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Valas on 40-luvulla rakennettu limisaumainen ja mäntyrunkoinen savolaismallinen omavalmiste, jonka mittasuhteet ovat valtavat: kokonaispituus on huikeat 565 senttiä ja maksimileveys 155 senttiä. Veneen massiivinen mutta matala muoto olivatkin vaikuttamassa veneen työnimeämistä Valaaksi. Sen varalaidan korkeus on savolaiseen tyyliin järjettömän pieni, ja köliä siihen ei tietenkään ole rakennettu, joten kyseinen yksilö on meriolosuhteisiin hyvinkin epäsopiva.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br />
</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGR7gCRHo2urDg-msxUEama2coJKO00yIZA3dGng-ydj1YoO2TYQ7QMsw7-rhYEZNsEyyqJh6Fxqc9XBvK-4fjHNB0sxt-jR27HRgykcsZ1VUxV4iR-XjVWfdtiqQkE-XhO9m8N9pxXlCZ/s1600/valas4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="233px" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGR7gCRHo2urDg-msxUEama2coJKO00yIZA3dGng-ydj1YoO2TYQ7QMsw7-rhYEZNsEyyqJh6Fxqc9XBvK-4fjHNB0sxt-jR27HRgykcsZ1VUxV4iR-XjVWfdtiqQkE-XhO9m8N9pxXlCZ/s320/valas4.jpg" width="320px" /></a></span></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: small;"> Ilmat suosivat Valaan neitsytmatkaa merillä.</span></div></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Vene on hyvin hauraan oloinen, mutta lahoa siinä ei ole nimeksikään. Haurautta pyrimme poistamaan muutamalla lisäosalla, jotka oli aikanaan jätetty rakentamatta tai niitä ei savolaiseen paattiin ole koskaan edes kuulunut. Tukeva sisäparras, keulakapo ja kiinteät penkit olivat meidän näkemyksemme mukaan riittävät mahdollistamaan venevanhukselle leppoisat eläkepäivät suolavedessä. Suurin haaste oli saada Valas vedettyä kuuden mailin matka broidin landelle Busterin perässä niin, että vetoköyden päässä roikkuisi loppumatkasta muutakin kuin pelkkä keulan lenkki. Landella venettä voisi sitten tuunata sopivaksi, kotilahden tyynten kesäiltojen tunnelmalliseksi kalastusalukseksi.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br />
</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgy3ORQYLsB0YOvXSs1gI6_PjPzUT0AebiZnSPF6IskGbYyFqm07OYHCwq7C6rK0ZKD9VuNisbhke4QfMZd4gPO6JOGyCZgyXqKU5MFTy_qeL8w8OZvxpIY3sRS-JNeu5sRoHpTh1S1TaBT/s1600/valas3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213px" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgy3ORQYLsB0YOvXSs1gI6_PjPzUT0AebiZnSPF6IskGbYyFqm07OYHCwq7C6rK0ZKD9VuNisbhke4QfMZd4gPO6JOGyCZgyXqKU5MFTy_qeL8w8OZvxpIY3sRS-JNeu5sRoHpTh1S1TaBT/s320/valas3.jpg" width="320px" /></a></span></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Uudessa sisäpartaassa on vanha hankain.</span></div></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Veneistämö Oy:n hovipuuveneseppä, Timo Partanen, leikkeli jälleen ensiluokkaisesta männystä sopivat palaset. Sisäpartaat valmistuivat pari senttiä paksuista ja reilut neljä leveistä mäntyrimoista. Materiaali oli niin sitkeää ja tiukkaa, ettei rimoja tarvinnut pasuttaa, vaan ne nöyrtyivät voiman edessä yllättävän kiltisti. Keula- ja keskipenkkeihin oli varattuna kolme senttiä paksua mäntyä, jotka kestäisivät notkahtamatta vähän isommankin veijarin ahterin alla. Keulakapoksi muotoutui viisi cm paksu, samaa mätyä oleva pihkajööti. Lopuksi faija, rakennusinsinöörin tarkkuudella, mittasi ja sirkkelöi veneeseen uudet lattiatrallit sekä perän viuhkatuhdon, joten Valaan uusi aika ryhdikkäänä meripetona oli alkanut. Aikaa kunnostustöihin meni kerrankin vain budjetoidut pari iltaa.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Perjantai-iltapäivänä Houtsalan venerannassa odotti uskomaton näky - Valas kellui! Faija oli lähtenyt jo aamulla vetämään venettä trailerilla kohti Norrskataa ja me tulimme broidin kanssa sitten perässä. Kylänmiehet olivat käyneet kuuleman mukaan pällistelemässä venettä rantahiekalla oikein jonossa, ja kehut olivat olleet tietysti sen mukaiset. Kunnon veneestä puuttui vielä se tärkein, eli lipputanko, joka kiinnitettiin ennen ensimmäistä suolavesimatkaa. Lipputangon virkaan pääsi broidin appiukon vanhan ja puretun daycruiserin mahonkinen tanko, samasta veneestä Valaaseen tuli myös hieno rustiikkinen perämela. Lippu ojossa ja pienten vesinorojen aiheuttamien pelkotilojen saattelemana matka saattoi alkaa.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="separator" style="clear: both; font-family: inherit; text-align: center;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5w9Z-DcsaJ0jrUPImuV1Tl6Vh3sm0xTnM-qWi2I67oLznXtAw8mVteXnNhrP1hgHKEYQw6aO5wmbEWkoZaIGJcm-l_8W11O7t-HJ_2s-uF8sD3z_AB6SiglaX-3TK-8T2Mn5hKFQGrLYM/s1600/valas1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320px" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5w9Z-DcsaJ0jrUPImuV1Tl6Vh3sm0xTnM-qWi2I67oLznXtAw8mVteXnNhrP1hgHKEYQw6aO5wmbEWkoZaIGJcm-l_8W11O7t-HJ_2s-uF8sD3z_AB6SiglaX-3TK-8T2Mn5hKFQGrLYM/s320/valas1.jpg" width="262px" /></a></span></div><div style="font-family: inherit; text-align: center;"><span style="font-size: small;"> Valas kiitää aallonharjalla.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Vene kesti reilun puolen tunnin merimatkan rasitukset hienosti. Paras vetonopeus oli kymmenen solmun vauhdissa, kun Valas seurasi Busteria kiltisti keula pystyssä, viistäen vettä peräaallon laella. Vettä oli tullut matkalla sisään vain muutamia ämpärillisiä eikä mitään muitakaan vahinkoja veneestä löytynyt sen historian hurjavauhtisimman merimatkan jälkeen. Paatti köytettiin tiukasti laituriin yöksi, koska odotettavissa olisi tasaista vuotoa muutamasta pahiten ravistuneesta laudanraosta. Aamulla vene roikkui köysien varassa hienosti, joten tiukka sitominen oli ehkäpä tarpeen. </span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoOf45-QTZrb49RC4L1UOf1SMIoH07EhCdXe397ysuH95mleTzXNMaNqZW5kT67jB1QndGBBnV2alesUDHENiJxGWj6-KBWtVcm6NCMWZZs_jI60KF9OVJl7y4jRGstiY4SeiUn2Dp9cZO/s1600/valas2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320px" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoOf45-QTZrb49RC4L1UOf1SMIoH07EhCdXe397ysuH95mleTzXNMaNqZW5kT67jB1QndGBBnV2alesUDHENiJxGWj6-KBWtVcm6NCMWZZs_jI60KF9OVJl7y4jRGstiY4SeiUn2Dp9cZO/s320/valas2.jpg" width="213px" /></a></span></div></div><div style="font-family: inherit; text-align: center;"><span style="font-size: small;"> Vähän vielä vuosi.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Parin päivän ajan Valasta koeteltiin lahdella haukien narrauspaattina, ja ensitunnelmat olivat haltioituneet. Veneellä pääsee kalastamaan paljon paremmin matalia ja kivikkoisia poukamia kuin Busterilla tai rannalta käsin heittelemällä. Ja ennen kaikkea parhaat pelipaikat tavoittaa ilman turhaa stressiä pohjakosketuksista. Työjakokin oli heti alusta asti selvä: broidi souti, faija kalasti ja minä äyskäröin, sen verran kuohuvina koskina vettä lappasi sisään. Mutta nousi sinne laitojen sisäpuolelle myös useita luupäitä, pari kuhaa ja kilokaupalla hyvin lihavia ahvenia.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br />
</span><br />
<span style="font-size: small;">Meritunteja Valaalle tuli viikonlopun aikana varmaankin 15, joten startti näihin hommiin oli aika äkäinen. Veneelle rakennettiin yksinkertaiset pukit, ja se päätyi talvehtimaan lähiluodolle, kuvankauniiseen saaristomaisemaan. Keväällä Valasta odottaa sitten pohjan perusteellinen tilkintä ja kunnon tervaus. </span></div>Kansanvene Wilhelmiinahttp://www.blogger.com/profile/14218786365179401378noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5239402644901406110.post-57951169655809292622011-09-27T04:15:00.000-07:002011-09-27T10:48:05.262-07:00Kauppakassi L-198 ja muita tulevaisuuden tuotteita<div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Syksyn aikana ei suuria purjehduselämyksiä ole liiemmin kertynyt - ainakaan omalla veneellä. Eilen haimme jo vuodevaatteet pois homehtumasta todettuamme, ettei paatilla tule varmaankaan enää vietettyä öitä. Wilhelmiina pyritään nostamaan telakalle parin viikon sisällä, jotta se ehtii ainakin kunnolla kuivua. Sitä paitsi suojakatoksen rakentaminen räntäsateessa ei ole kokemusten mukaan erityisen lystiä puuhaa.</span><span style="font-size: small;"> Vaikka käytännön purjehdustoiminta onkin jäänyt taka-alalle, on Wilhelmiina ollut ajatuksissa paljon</span><span style="font-size: small;">.</span><br />
</div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"></span></div><div class="separator" style="clear: both; font-family: inherit; text-align: center;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0njDcpvdoaPxCTQytOyyqJaA5ET-U2Xtf3q4ZrHcDpdWXGG15u77i3GAIlsKweHAmvyYYQslhuY5jsR69qFf8MF_p0pnn943LdTPqoeSUT8kRDwVUqAxdCEWSmTaXMVsJi7TmfyHhTyHV/s1600/IMG_3531.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320px" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0njDcpvdoaPxCTQytOyyqJaA5ET-U2Xtf3q4ZrHcDpdWXGG15u77i3GAIlsKweHAmvyYYQslhuY5jsR69qFf8MF_p0pnn943LdTPqoeSUT8kRDwVUqAxdCEWSmTaXMVsJi7TmfyHhTyHV/s320/IMG_3531.JPG" width="213px" /></a></span></div><div style="font-family: inherit; text-align: center;"><span style="font-size: small;">Syksyn kuuminta kassimuotia.</span></div><div style="font-family: inherit;"><br />
</div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Kansanvene on näet kaunis myös painettuna. Kuvassa näkyvä kangaskassi on tosin tehtaan tuote, mutta painojälki on ihan omaa designia. Folkkarin rakennepiirrustus siirrettiin yksinkertaistettuna kalvolle, josta tehtiin mattopuukolla sabluuna. Sitten tekstiiliväriä levitettiin tasainen kerros painamiseen tarkoitetun seulan ja raakelin avulla. Kun väri oli kuivunut, se silitettiin kiinni kankaaseen. Purjenumero tehtiin samalla menetelmällä, mutta toisella sablonilla ja värillä.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="separator" style="clear: both; font-family: inherit; text-align: center;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgawoctl1TrCpDudaQNXZRKfZ8S1as3QarbH6zEt918qE1fhbeoCOSVDdCK2MPjT5iF6F-Sj6L0fc1CpNjnhH78tVpEeyhnaBOFPWk7y-90Hvh4-5e7x7ej_CDg3CICUbCKhCvdgta3ZMdw/s1600/IMG_3529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="262px" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgawoctl1TrCpDudaQNXZRKfZ8S1as3QarbH6zEt918qE1fhbeoCOSVDdCK2MPjT5iF6F-Sj6L0fc1CpNjnhH78tVpEeyhnaBOFPWk7y-90Hvh4-5e7x7ej_CDg3CICUbCKhCvdgta3ZMdw/s320/IMG_3529.JPG" width="320px" /></a></span></div><div style="font-family: inherit; text-align: center;"><span style="font-size: small;">Askartelutarvikkeet.</span></div><div style="font-family: inherit; text-align: center;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit; text-align: left;"><span style="font-size: small;">Lopputulokseen oltiin oikein tyytyväisiä, joten ryhdyimme tohkeissamme heti pohtimaan sarjatuotantoa. Alkuinnostuksen jälkeen askarteluvimma on jo helpottanut, mutta kenties joskus tulevaisuudessa saamme miehistölle nimikoidut tiimipaidat, kalsarit tai vaikkapa veneeseen homehtuneiden lakanoiden tilalle uutukaiset vuodevaatteet. Saapa nähdä mitä syntyy, mutta talven pitkinä iltoina on varmasti aikaa ideoida.</span></div>Kansanvene Wilhelmiinahttp://www.blogger.com/profile/14218786365179401378noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5239402644901406110.post-8673293922233912832011-08-31T12:04:00.000-07:002011-09-05T13:55:57.186-07:00Optimismia<div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Wilhelmiinan miehistö aloitti Viaporin tuopin maltillisen menestyksen jälkeen intensiiviharjoittelun. Viime viikonlopun syysretki kohdistui Porkkalaan, jossa vene vaihdettiin astetta pienempään ja herkempään purteen. Oli aika perehtyä jollapurjehduksen mystisten salojen opetteluun. Aluksena toimi tuttavapariskunnan viime talvena itsevalmistama mahonkivanerinen optimistijolla, Helmi.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Optari sopii mainiosti ensijollaksi. Suosituksen mukaan purjehtijan tulisi olla alle 16-vuotias tai vähintään alle 50-kiloinen. Jollan on suunnitellut amerikkalainen Clark Mills vuonna 1947. Idea syntyi mäkiautokisojen seurauksena, joita sponsoroi Optimist International -järjestö. Millsin kotiseudulla, Floridan Clearwaterissa, ei ole mäkiä, joten hän suunnitteli jollan, jonka piirrustukset lahjoitti Optimist Internationalille. USA:sta jolla on levinnyt ympäri maailman ja kerännyt mittavaa suosiota.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Keli oli melko kova ja puuskainen, joten kevyellä purrella aalloille lähteminen jännitti kovasti. Jollassa on aikuiselle hyvin vähän tilaa, jouduimme lisäksi hieman uhmaamaan miehistön painosuositusta. Annika arvottiin aloittajaksi.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="separator" style="clear: both; font-family: inherit; text-align: center;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAmYCbCfrvcBayXfqql8216gXOuz1fviA7NbEQxwC-xXgUR6s1aZoMbggW0E21gU3-Bgb4ybktvG2Gg_33c0mSbLHjUmyPEJz6h43L9PX14C9sS2lRQPKs08kWoXRJzvRF_HutTa11coCq/s1600/28082011011.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAmYCbCfrvcBayXfqql8216gXOuz1fviA7NbEQxwC-xXgUR6s1aZoMbggW0E21gU3-Bgb4ybktvG2Gg_33c0mSbLHjUmyPEJz6h43L9PX14C9sS2lRQPKs08kWoXRJzvRF_HutTa11coCq/s320/28082011011.jpg" width="240" /></a></span></div><div style="font-family: inherit; text-align: center;"><span style="font-size: small;">Rikin asennusta, tässä kohdin jännitti jo aika paljon. </span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">"Apua!" oli ensimmäiset sanat kymmenen metrin pyrähdyksen ja ensimmäisen puuskan jälkeen. Muutaman minuutin kuluttua jolla alkoi pysyä hyppysissä kuin vanhalla tekijällä: ohjausliikkeet piti vain tehdä erittäin maltillisesti, skuutista piti muistaa pitää kiinni, puomin piti mahtua siirtymään puolelta toiselle, painopisteen siirtäminen heilutti kippoa ja kovat puuskat täytyi ottaa huomioon. Mutta kun optarin hallinnasta pääsi jyvälle, homma olikin oikein hauskaa. Annika muisteli edellisestä optimistijollapurjehduksesta kuluneen aika tarkalleen 18 vuotta, joten vanhasta tekijästä tässä yhteydessä voidaan puhua. Kokemus oli kuin paluu perusasioiden äärelle - höystettynä pienellä jännityksellä.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Veneen toinen veistäjä Sakke kävi näyttämässä välissä kryssimisen mallia ennen Tuomaksen ensikosketusta jollapurjehdukseen. Keli oli tähän kokeiluun siis todella haastava: perustuuli siinä 8-9 metriä sekunnissa ja puuskissa, jotka tulivat eri suunnasta, tuulta oli sitten yli 10 metriä sekunnissa. Ensimmäisessä puuskassa rikottiinkin heti kaikkia sääntöjä eli skuutista irti, vene piihin ja peruutusvaihde päälle. Ei näin! Vanhaa tekijää ei tästä köntyksestä tullut, mutta parin eri yrityksen jälkeen hommasta pystyi juuri ja juuri nauttimaan.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="separator" style="clear: both; font-family: inherit; text-align: center;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiu7dnXuZpSrjWxfVjy3l12YGGb1tJWScXCfglujKAkPo6SSNJx8TyiLN0GSmr8vqdvw2fJVwk_ornMYA-tgv69-Vhju37bTBRlQ1JnCZsgPpHIvw0B-rPxedOejNRaYaQGmI-uWMitR0gF/s1600/28082011017.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiu7dnXuZpSrjWxfVjy3l12YGGb1tJWScXCfglujKAkPo6SSNJx8TyiLN0GSmr8vqdvw2fJVwk_ornMYA-tgv69-Vhju37bTBRlQ1JnCZsgPpHIvw0B-rPxedOejNRaYaQGmI-uWMitR0gF/s320/28082011017.jpg" width="240" /></a></span></div><div class="separator" style="clear: both; font-family: inherit; text-align: center;"><span style="font-size: small;"></span></div><div style="font-family: inherit; text-align: center;"><span style="font-size: small;"> Tuomaan ensihetket jollassa.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Syysretki Porkkalaan jatkui vesisateisella souturetkellä, jonka myötä tutustuimme myös paikallisiin nähtävyyksiin. Nuorisoseuran talo, vanha veneveistämö ja Porkkalan vanhin yksityisrakennus tulivat tutuiksi, samoin kuin hieno viisi vuotta vanha merikäyttöön tuunattu savolainen soutuvene, Palko. Syysretken puitteet eivät olisi voineet olla enempää kohdallaan - vaikkakin oli vasta elokuun loppu.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Kotimatka hoidettiin Wilhelmiinalla aivan hullussa etelätuulessa, jota useat aivan käsittämättömän rajut sadekuurot tähdittivät. Pakko se on myöntää, etteivät kelit enää muistuta juurikaan kesästä muuta kuin veden lämpötilan osalta: 20 astetta.</span></div>Kansanvene Wilhelmiinahttp://www.blogger.com/profile/14218786365179401378noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5239402644901406110.post-37809449941192181252011-08-17T06:01:00.000-07:002011-08-19T02:15:18.166-07:00Viaporin Tuoppi 2011<div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Kilpailupäivän aamu avautui aurinkoisena ja suorastaan helteisenä. Itätuultakin oli sopivasti, noin kuusi metriä sekunnissa, joten olosuhteet Wilhelmiinan ensimmäiselle meidän omistuksessa tapahtuvalle kilpailulähdölle olivat ihanteelliset. Miehistöksi oli saapunut Tuusulanjärven rannoilta Henkka ja Helena, jotka olivat osallistuneet viime vuoden vastaavaan kilpailuun erään kauniin Laurikosterin miehistönä. Muuta purjehduskokemusta kaksikolla ei liiemmin ollut, mutta reipasta mieltä ja vihkiintymistä puuveneisiin sitten sitäkin enemmän. Annikan edellisestä kilpailulähdöstä optimistijollalla oli kulunut yli 15 vuotta ja meikäpojulle Viaporin Tuoppi edusti kaikkien aikojen ensimmäistä purjehduskilpailua. Tunnelmat olivat siis hyvin jännittävät ja tavoitteet kristallinkirkkaat: viimeiseksi ei jäädä!</span></div><div style="font-family: inherit;"><br />
</div><div class="separator" style="clear: both; font-family: inherit; text-align: center;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqjb11rb9N6mt6nMIZrVx0NLTUxYH6W3rOnXiHKkclke_uHALE6TXHknl52m9ZCeqFk0JgVUkjuTo9KRMzmrYYcSN5dJ2j5kgacPf9fvus4HzhsQ-Rff5-u-0cMAnPjvzLl1G6b_KfNyz5/s1600/IMG_3474.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="209" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqjb11rb9N6mt6nMIZrVx0NLTUxYH6W3rOnXiHKkclke_uHALE6TXHknl52m9ZCeqFk0JgVUkjuTo9KRMzmrYYcSN5dJ2j5kgacPf9fvus4HzhsQ-Rff5-u-0cMAnPjvzLl1G6b_KfNyz5/s320/IMG_3474.jpg" width="320" /></a></span></div><div style="font-family: inherit; text-align: center;"><span style="font-size: small;"> Kuutoset aloittavat myötätuuliosuutta.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Tervasaaren laiturikaverin Amun (Fin-54) kanssa purjehdittiin aluksi yhtämatkaa lähtöalueelle. Kansanvene-luokkaan oli ilmoittautunut 33 venettä, joten aikamoisessa ruuhkassa maalilinja oli tarkoitus ylittää. Meidän kellot näyttivät kuitenkin kaikki pari minuuttia virallista aikaa vähemmän eli aivan yksin ja viimeisenä vältimme lähtöruuhkan. Pahimmasta mahdollisesta alusta selvisimme kuitenkin hienosti ja löysimme nopeasti kunnon vauhdin sivutuulessa. Poimimme ensimmäiselle kääntöpoijulle mennessä jo pari-kolme päänahkaa ja meno vaan kiihtyi, kun spinnu rävähti auki myötätuuliosuuden aluksi. Kamalaa sähläämistähän se oli, mutta niin oli peräjoukon muillakin venekunnilla. Pihlajasaaren kääntöpaikalla olimme nousseet hyvän spinnuttelun päätteksi jo reippaasti 20. sijan paremmalle puolelle - ainakin siltä se tuntui. Tunnelmat olivat tietenkin korkealla, mutta yhteistuumin todettiin kilpailun vasta alkavan kryssiosuudella.</span></div><div style="font-family: inherit;"><br />
</div><div class="separator" style="clear: both; font-family: inherit; text-align: center;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgP37N-MWy37pVOp048oJFSl81qRffnCEAeoMhPXqfSTtzya1Q7H-g4juHYzHdh4j0rBN17RDMTMCNMHmCOAqgMEYMQu6pQ1R1jSiiyDyR_BLZPPTJ0A_iJaOqWK6aqUiZ0o2N4Q23f86r_/s1600/IMG_3481.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgP37N-MWy37pVOp048oJFSl81qRffnCEAeoMhPXqfSTtzya1Q7H-g4juHYzHdh4j0rBN17RDMTMCNMHmCOAqgMEYMQu6pQ1R1jSiiyDyR_BLZPPTJ0A_iJaOqWK6aqUiZ0o2N4Q23f86r_/s320/IMG_3481.jpg" width="239" /></a></span></div><div style="font-family: inherit; text-align: center;"><span style="font-size: small;">Tiirakarin torvensoittaja. </span></div><div style="font-family: inherit;"><br />
</div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Niinhän siinä sitten lopulta kävi. Ensimmäisenä meidät varvasi Alkan (FIN 393) Tiirakarin kohdalla, jonka laella venekuntia viihdytti yksinäinen trumpetisti polkupyörän kanssa. Alkanin loppusijoitus oli 12. Särkän salmeen käännyttäessä luulimme olevamme jo viimeisiä, mutta kaksi venekuntaa säätivät viimeisellä kääntöpoijulla meitäkin enemmän, joten pari päänahkaa oli ainakin tiedossa. Viimeiset tikkaukset Suomenlinnan pohjoispuolella sujuivat Tervasaaren paikallisväännössä Amun kanssa, jossa sijoitus vaihteli tasaisesti. Maaliviivalla olimme kuitenkin reilut puolitoista minuuttia Amun perässä, loppuaikamme ollessa 3 tuntia 55 minuuttia ja 33 sekuntia. Loppusijoitus 33:n osallistujan joukossa oli kunniakas 29, kärkeen eroa syntyi kuitenkin hulppeat 50 minuuttia.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Iltaohjelmaa leimasi kilpailijoiden keskuudessa voimakas humalahakuisuus, joten yön sankaritekojen raportointi jäänee yhteen lauseeseen: kivaa oli, vaikkei vahingoilta vältytty. Meidän venekuntamme keskittyi tosin naapurivenekunnan (Elisabet 737) kanssa maakuntalaulujen harmoniseen yhteistuotokseen. </span></div><div style="font-family: inherit;"><br />
</div><div class="separator" style="clear: both; font-family: inherit; text-align: center;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjek7Rm_9ktyvkl4PNxv1-TJIy-ZdoxnxtgTFnyUAFj2THl9HARnreJnfU2fj-pDC4LbqicSe7RHicq-U7RuNF3Txb5kR4mcwISb7PpMGdXG96my0_Y_iKTwNC15mhcV8NNbbcWmlAFYy_s/s1600/IMG_3498.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjek7Rm_9ktyvkl4PNxv1-TJIy-ZdoxnxtgTFnyUAFj2THl9HARnreJnfU2fj-pDC4LbqicSe7RHicq-U7RuNF3Txb5kR4mcwISb7PpMGdXG96my0_Y_iKTwNC15mhcV8NNbbcWmlAFYy_s/s320/IMG_3498.jpg" width="320" /></a></span></div><div style="font-family: inherit; text-align: center;"><span style="font-size: small;"> Juhlaliput hoitivat toimensa ja loivat festivaalitunnelmaa illalla.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Ensi vuoden mittelöitä varten olisi hyvä kehittää veneen kryssiominaisuuksia sekä tietenkin myös omia kryssimistaitoja, jotta tämänkertaiselta romahtamiselta vältyttäisiin. Tavoitteisiin kuitenkin yllettiin kirkkaasti, joten hyvä jälkimaku tapahtumasta jäi: yhtään isoa virhettä tai säätöä ei tapahtunut, missä vene olisi pysähtynyt piihin, myös spinnun nostot onnistuivat loppua kohden koko ajan paremmin.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><a href="http://www.viaporintuoppi.fi/wp-content/uploads/2011/03/Tulokset_2011_luokat.pdf">http://www.viaporintuoppi.fi/wp-content/uploads/2011/03/Tulokset_2011_luokat.pdf</a></span></div>Kansanvene Wilhelmiinahttp://www.blogger.com/profile/14218786365179401378noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5239402644901406110.post-1310092892759361092011-08-12T01:43:00.000-07:002011-08-16T12:56:25.123-07:00Ilmoittautuminen suoritettu<div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Hyvissä ajoin, eli viimeisenä mahdollisena päivänä, Kansanvene Wilhelmiina ilmoitettiin tämän vuotiseenViaporin Tuoppi -puupurjevenekilpailuun. Mittelöt käydään 13. päivä elokuuta eli huomenna lauantaina. Seesteinen retkipurjehduskausi on nyt siis lopussa ja on aika keskittyä veneen maksimaalisen nopeuden esiinkaivamiseen. Kesäisten purjehduspäivien määrästä menestys ei ainakaan tule jäämään kiinni.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Lomapurjehdus alkoi navakassa lounaistuulessa juhannusaattona. Keskikesän juhlaa vietettiin Porkkalan Stora Svartössä tutussa purjehdusseurassa. Paikalla oli Wilhelmiinan lisäksi NF-vene Minni ja iso H-vene Nuanna. Grilliherkkujen kanssa nautittiin tietysti normaalit ruokajuomat. Matka jatkui juhannuspäivänä Barösundiin Ranta-Honkalan saaristotilalle, jossa tutustuimme Janne Mustajärven rakentamaan Suomenlahden vanhaan haapioon, Hilmaan. Komea ja tervantuoksuinen otus.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Heinäkuun aikana Wilhelmiina koki vaihtelevia ilmastoja useilla eri Saaristomeren selillä ja saarilla. Eteläisin kohde oli Utön saari, läntisin satama oli puolestaan Eckerössä sijaitseva Käringsund. Ahvenanmaan ympäripurjehduksella koettiin Käringsundin hienon laguunin lisäksi pari muutakin ikimuistoista hetkeä. Merestä kymmeniä metrejä suoraan ylös kohoavat punaiset kalliot Saggön saarella painautuivat lähtemättömästi verkkokalvoillemme, samoin kuin Helkamatar-polkupyörien satulankuvat takalistoihimme 50 kilometrin helteisellä pyräretkellämme Maarianhaminasta Kastelholman linnalle. Kesälomareissun pohjoisinta ulottuvuutta edusti tällä kertaa Merimaskun rantamakasiini syvällä sisäsaaristossa.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Lystiä riitti kaikkiaan viisi ja puoli viikkoa, töistäkin tuli myöhästyttyä yhdellä päivällä, viimeisellä viikolla sitkeästi puhaltaneen itätuulen takia. Muita kansanveneitä ei saaristossa vastaan ajellut - Nauvon satamassa näimme ohimennen kaukaa kaksi puista kaunotarta, mutta yhteisiä illaviettoja emme tänä vuonna folkkarijengien kanssa saaneet järjestettyä. Sitä lystiä on huomenna tiedossa sitten sitäkin runsaammin, kun Viaporin Tuoppiin saapuu arviolta 30-40 folkkaria. Wilhelmiinan miehistön kunnianhimoisena tavoitteena on olla jäämättä kisan viimeiseksi.</span></div>Kansanvene Wilhelmiinahttp://www.blogger.com/profile/14218786365179401378noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5239402644901406110.post-42284303756366814622011-07-17T02:41:00.000-07:002011-07-25T06:02:18.749-07:00Terveiset saaristosta<div class="separator" style="clear: both; font-family: inherit; text-align: left;"><span style="font-size: small;">Kesä on kansanveneilijän parasta aikaa. Wilhelmiina hyvästeli Helsingin juhannuksena, kiersi Ahvenanmaan ja tällä hetkellä sijaintinaan on Korppoo. Matkan huippuhetkiin kuuluu mm. kahden Bavarian ohittaminen tiukassa kisassa. Palaamme kesäretkeltä elokuun alussa.</span></div><div class="separator" style="clear: both; font-family: inherit; text-align: left;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="separator" style="clear: both; font-family: inherit; text-align: left;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJYnyVJngZUlCTbSmHeKzphP5dQEq7nuHTxY3MPiT7xnadMkh4K26M0wfOv9Qqy7jussZdXPuw3ACSGXoMxnJ6K3Aye20qzPHUiS1_suJeg8aEwe-_Gtn6AFweJvsIfXg2-99waDTSJF7h/s1600/IMG_3190.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJYnyVJngZUlCTbSmHeKzphP5dQEq7nuHTxY3MPiT7xnadMkh4K26M0wfOv9Qqy7jussZdXPuw3ACSGXoMxnJ6K3Aye20qzPHUiS1_suJeg8aEwe-_Gtn6AFweJvsIfXg2-99waDTSJF7h/s320/IMG_3190.JPG" width="213" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicszz-SbrZhXRQvY4hWyzmTOVukIWEwjAks9FR88t_u-NhVvCrGR65289kL0YjZlu69Et4z7MfUQD0-isvwpWOlptL0Mf-NnnJbLM4TbFcYrN6H2DJ_6SeZd6i6k_3Zq0POJuQo0cB7syJ/s1600/IMG_2953.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicszz-SbrZhXRQvY4hWyzmTOVukIWEwjAks9FR88t_u-NhVvCrGR65289kL0YjZlu69Et4z7MfUQD0-isvwpWOlptL0Mf-NnnJbLM4TbFcYrN6H2DJ_6SeZd6i6k_3Zq0POJuQo0cB7syJ/s320/IMG_2953.JPG" width="213" /></a></span></div><div class="separator" style="clear: both; font-family: inherit; text-align: center;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPkZncf2IwcUnwILGT3rraOFd37C_lyW3G2W47zA_Fisyb2ZZRioynefxPVdNVSc5ZVILgiF89ANV5tSuuN2pKozzAWFjqYM_3x1cftStJGCqorYuM9EoHUtMv-fyH2u_NiAuarqPNIMAg/s1600/IMG_3277.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPkZncf2IwcUnwILGT3rraOFd37C_lyW3G2W47zA_Fisyb2ZZRioynefxPVdNVSc5ZVILgiF89ANV5tSuuN2pKozzAWFjqYM_3x1cftStJGCqorYuM9EoHUtMv-fyH2u_NiAuarqPNIMAg/s320/IMG_3277.JPG" width="213" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4Vjr8EmzoJ6YSV0sbXamdPTxuyKenj3ZcROGmoZjlcQQgJ1Fh5zi-KYkeeQZZol0FGHZSlQGaE4_aL8wPE0zcuzvohHRlA7P5DFLd6LabPm64VKQ4FTwtXrFme-_1ItIVrNbJDMEEnXGd/s1600/IMG_3225.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4Vjr8EmzoJ6YSV0sbXamdPTxuyKenj3ZcROGmoZjlcQQgJ1Fh5zi-KYkeeQZZol0FGHZSlQGaE4_aL8wPE0zcuzvohHRlA7P5DFLd6LabPm64VKQ4FTwtXrFme-_1ItIVrNbJDMEEnXGd/s320/IMG_3225.JPG" width="213" /></a></span></div><div class="separator" style="clear: both; font-family: inherit; text-align: center;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSbwLaGjUemL2IW5W21_Cu3Nglx7xwVIF0giYndhLvzA9b3sGv8SsfY5ZdvO7x7sEcHWuRXBQOlZaL25ZJf9sRyxyk1uI5d1DWgapSzVDK0BePuCO9My1AFDU35MrQewiTo3uU9Y-Avf7C/s1600/IMG_3247.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSbwLaGjUemL2IW5W21_Cu3Nglx7xwVIF0giYndhLvzA9b3sGv8SsfY5ZdvO7x7sEcHWuRXBQOlZaL25ZJf9sRyxyk1uI5d1DWgapSzVDK0BePuCO9My1AFDU35MrQewiTo3uU9Y-Avf7C/s320/IMG_3247.JPG" width="320" /></a></span></div><div style="font-family: inherit; text-align: left;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit; text-align: left;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit; text-align: left;"></div>Kansanvene Wilhelmiinahttp://www.blogger.com/profile/14218786365179401378noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5239402644901406110.post-76028721520349815872011-06-22T05:48:00.000-07:002011-07-17T02:26:53.693-07:00MeriViapori 2011<div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Kesäkuun 18. päivä Suomenlinnassa vietettiin MeriViapori 2011 -puuvenetapahtumaa. Suomenlahden Puuveneilijät ry:n järjestämä paraati ja uiva venenäyttely keräsi kymmenittäin erikokoisia ja -näköisiä puisia kulkupelejä, vaikka sääennusteet povasivat alueelle perinteistä festarisäätä. Kauimmaiset veneet olivat tulleet Turusta ja eräs iroko-Scylla jopa Kuopiosta asti.</span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Tapahtuma alkoi jo perinteeksi muodostuneella paraatilla, joka starttasi halkolaiturin edustalta. Joukkoa johti Suomen Meripelastusseuran vuonna 1975 valmistunut Colin Archer, Vera Violetta. Paraati ei kuitenkaan muodostunut tajuntaa hiveleväksi kokemukseksi oikein kenellekään, sillä taivas repesi jo ennen kuin letka ehätti Kaivopuistoon asti ja rannat olivat näin ollen aivan tyhjiä. Vettä tuli taivaalta pahimmillaan kuin saavista kaataen ja tuuli yltyi Pihlajasaaren selällä reilusti yli kymmeneen metriin sekunnissa, aaltojen puhdistaessa näyttelyveneiden kansia. Sivutuulessa tapahtunut joukkorantautuminen Suomenlinnaan aiheutti myös viljalti hankaluuksia lähes kaikille.</span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvkeOcALUZHuLEyV7oT43E_eM6qKcHKZkB6zcGoweK94UjxLTFE6U0u8RwzoH7if-nUh8rlELqAnasavkaSh7DsnDh9OltsuG_tf4X21o4i8XOx6fHbBCPTTlyCnGZgtr0XB0JZre4p-ei/s1600/PICT2944.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvkeOcALUZHuLEyV7oT43E_eM6qKcHKZkB6zcGoweK94UjxLTFE6U0u8RwzoH7if-nUh8rlELqAnasavkaSh7DsnDh9OltsuG_tf4X21o4i8XOx6fHbBCPTTlyCnGZgtr0XB0JZre4p-ei/s320/PICT2944.JPG" width="320" /></a></span></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: small;"> Vielä ei satanut.</span></div></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Aurinko näyttäytyi kuitenkin heti kohta veneiden kiinnityttyä vierassatamaan varattuihin näyttelylaitureihin ja yleisöä alkoi valua sakeana letkana paikalle. Tänä vuonna MeriViaporiin oli tullut kolme hienosti viimeisteltyä salonkivenettä, jotka keräsivät suurimmat katseet. Vuonna 1928 valmistunut turkulainen AEB pokkasikin yleisön suosikkiveneen pystin. Suomenlahden kauneimmaksi fiskariksi raati valitsi mäntyrunkoisen Mikaelan. Pro Puuvene -palkinto myönnettiin 20-vuotiaalle Puuveneveistäjät ry:lle, jonka puheenjohtaja Eero Ranta totesi kiitospuheessaan alan alkaneen hitaasti elpyä pari vuotta sitten koetun yleismaailmallisen laman vaikutuksista.</span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">”Vaikka olemme saaneet puuveneet tuotua esille julkisuuteen, emme ole kuitenkaan pystyneet tekemään alasta kannattavaa. Myöskään valtiovalta ei suurista ponnistuksistamme huolimatta ole lähtenyt tukemaan ammattikuntaa. Nyt olisikin hyvä aika tilata unelmien vene tai toteuttaa pitkäaikainen peruskorjaus veistämöllä, jotta veneenveiston perinteen jatkuminen saataisiin varmistettua. Toimitusajat ovat vielä tällä hetkellä hyvin lyhyitä”, Ranta kannusti.</span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVY5NWV8Zkvuy-mlqjLh6HeXM8dyiLAEzAQpmB8Q5hJaODJvat0J-kriKz7EFuruZDMChIO2VEnFxn3FUH2Z0zhOaVAXmdV1mcjfjBnfkwPjTYfI8nPtDeKgWaZbLDZDYFyvThMjnDHyPm/s1600/PICT2969.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVY5NWV8Zkvuy-mlqjLh6HeXM8dyiLAEzAQpmB8Q5hJaODJvat0J-kriKz7EFuruZDMChIO2VEnFxn3FUH2Z0zhOaVAXmdV1mcjfjBnfkwPjTYfI8nPtDeKgWaZbLDZDYFyvThMjnDHyPm/s320/PICT2969.JPG" width="320" /></a></span></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: small;"> Salonkiveneet näyttäytyvät.</span></div></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Ilta jatkui perinteisin menoin ja kokemuksia vaihdellen. Tervasaaren nelikon, Wilhelmiina, Medvind, Scalpella ja vanha valkokylkinen folkkari (veneen nimi ja purjenumero on päässyt jo unohtumaan), miehistöt olivat tässä kisassa ylivoimaisia, sillä muita ei enää laitureilla horjunut aamulla, kun viimeinenkin tippa oli sammioista nuoltu. Hyvä meidän jengi!</span></div>Kansanvene Wilhelmiinahttp://www.blogger.com/profile/14218786365179401378noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5239402644901406110.post-43125613314688079942011-06-16T04:20:00.000-07:002011-06-19T09:30:26.743-07:00Helsingin ulkoilusaaret pienellä käytöllä<div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Helsingin ja Espoon saaristo kärsii mittavasta imago-ongelmasta. Saaristomeren ihannoinnin ja mystifioinnin kustannuksella pääkaupunkiseudun moniuloitteista saaristoa väheksytään ja jopa karsastetaan retkeilykohteena. Monien veneilijöiden mielissä ovat päällimmäisenä Kaunissaaren tai Gåsgrundetin tapaisten paikkojen läpi yön remuavat nuorisojoukot tai Pihlajasaaren lautan käsittämätön ryysis helteisinä heinä-elokuun päivinä. Onneksi Helsingin saaristossa on retkeilijälle paljon muutakin nähtävää.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Helsingin kaupungin alueella olevista noin 300 saaresta ja luodosta yksityisessä omistuksessa on vain noin 10 %. Suurimmat omistukset ovatkin Helsingin kaupungilla ja Valtiolla, joka on luovuttanut ne pääosin puolustusvoimien käyttöön. Puolustusvoimien saaret ovat yleisön tavoittamattomissa, mutta kaupungin saaret ovat kaikkien käytettävissä. Saarien vapaa-ajan käyttö yleistyi 1800-luvulla, kun rikkaat kaupunkilaisperheet rakensivat saarille kesähuviloita, joissa vietettiin koko kesä. Monilla saarilla oli lisäksi Saksan mallin mukaisia kansanpuistoja, joissa sai hurvitella huomattavasti vapaammin kuin kaupungissa. Ulkoilusaarien käyttö väheni huomattavasti 1960-luvulla lisääntyneiden vapaa-ajanviettomahdollisuuksien myötä.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Tällä hetkellä kymmenet kaupungin ulkoilusaaret ovat niukasti varusteltuja, mutta päivä ja viikonloppuretkeilyyn hyvin soveltuvia. Monilla saarilla on keittokatos, jätepiste ja huussi, muttei vierasvenelaituria. Rannoilla on kuitenkin usein kiinnitysrenkaita veneille. Ehkäpä juuri laiturien puute pitää isoimmat veneet poissa lähisaarilta ja käyttöasteen näin verrattain pienenä. Kansanveneilijää tämä ei lainkaan haittaa, sillä folkkarilla pääsee kevyesti kaikkein pienimmille ja kivikoiden ympäröimille saarille.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Espoon puolella saarien omistus on painottunut enemmän yksityisille omistajille, mutta siitä huolimatta Espoollakin on runsaasti retkeilyyn tarkoitettuja, mutta lähes täysin vailla käyttöä olevia saaria ja luotoja. Helsingin ulkoilusaaret painottuvat kaupungin eteläisten ja itäisten osien alueelle, kun taas Espoon saaret alkavat heti Tapiolan edustalta ja jatkavat pääkaupunkiseudun ulkoilusaarten pitkää jonoa aina Porkkalaan asti. Helsingillä ja Espoolla on ulkoilusaaristaan julkaistuna yhteinen kaiken kattava Saaristo-opas, joka löytyy PDF:nä myös netistä osoitteessa: <a href="http://www.hel.fi/static/public/Saaristo-opas/fi+en/index.html">http://www.hel.fi/static/public/Saaristo-opas/fi+en/index.html</a></span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYJm7wl4o50zX6dXIDDn2S9-qptSXZ1mTB-pp7tyB_P3zl8XW0HIaPeXm88mGfk-dh0PgaFD-Q1XKTx2FJVoSWm7iQSQFTfoR7HjcfvC9gl-1a9JguGXCR51wV26Mw5rVEa7MAjtbaHXh_/s1600/PICT2929.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYJm7wl4o50zX6dXIDDn2S9-qptSXZ1mTB-pp7tyB_P3zl8XW0HIaPeXm88mGfk-dh0PgaFD-Q1XKTx2FJVoSWm7iQSQFTfoR7HjcfvC9gl-1a9JguGXCR51wV26Mw5rVEa7MAjtbaHXh_/s320/PICT2929.JPG" width="240" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Kuu nousee Espoon Torra Lövössä.<br />
</span></div><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Helsingin ja Espoon lisäksi pääkaupunkiseudun ulkoilutarjontaa lisää pyyteettömällä työllään Uudenmaan virkistysalueyhdistys, jolla on Helsingin ja Porkkalan välisellä merialueella viisi saarikohdetta. Koko Suomenlahdella yhdistyksellä on yli kaksikymmentä virkistysasaluetta. Uudenmaan virkistysalueyhdistys on kuntien yhteenliittymä, joten kohteet ovat kaikkien käytössä eikä kyseessä ole mikään salaseura. Joissain saarissa on keittokatoksen lisäksi myös ilmainen sauna, jota ei vuokrata yrityksille eikä polttariporukoillle, vaan saunat ovat kaikkien retkeilijöiden käytettävissä. Vuosaaren edustalla olevaan Pikku-Leikosaaren saunasaareen ja muihin Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen ulkoilukohteisiin voi tutustua osoitteessa: <a href="http://www.uudenmaanvirkistysalueyhdistys.fi/doc/Yhdistyksen_esite20100512_lowres_fi.pdf">http://www.uudenmaanvirkistysalueyhdistys.fi/doc/Yhdistyksen_esite20100512_lowres_fi.pdf</a></span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Kesän ensimmäiset retkeilyt Wilhelmiinalla kohdistuivat kesäkuun toisena viikonloppuna Espoolaiseen Torra Lövön saareen sekä Helsingin kaupungin omistamille kallioisille Käärmeluodoille. Vaikka ilma muistutti keskikesän kuumimpia hellepäiviä, saimme viettää Torra Lövössä yön pelkästään oman venekuntamme kesken, muutamien pienveneilijöiden ja melojien käydessä illalla grillaamassa makkarat ja nauttimassa karusta ulkosaariston luonnosta. Käärmeluodoilla oli elämää vähän enemmän, mutta niin tietysti Pihlajasaaren jälkeen merkittävimmällä Helsingin edustalla sijaitsevalla ulkoilusaarella kuuluikin olla. Sunnuntaina myös kolmimastokuunari m/aux Kathrina kiinnittyi jyrkkään rantakallioon kiinni ja sankka joukko Helsingin Energian työntekijöitä pääsi tutustumaan ehkä ensimmäistä kertaa elämässään urbaaniin retkeilysaaristoon.</span></div>Kansanvene Wilhelmiinahttp://www.blogger.com/profile/14218786365179401378noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5239402644901406110.post-48215965251654550172011-06-13T10:42:00.000-07:002011-06-19T09:30:56.485-07:00Ajaton emali<div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Wilhelmiinan astiasto perustuu pitkälti emalille. Käytännöllisyydestä on siis jouduttu hieman tinkimään söpöyden vuoksi. Vintiltä raahattujen pölyisien astialaatikoiden sisältöä penkoessa koettiin taas useita iloisia jälleennäkemisiä. Mukeja, kulhoja ja kattiloita onkin haalittu monesta lähteestä: niitä on saatu lahjaksi tai perinnöksi (myös ennakkoperinnöksi), löydetty kirppareilta, ostettu matkoilta sekä tongittu roskalavalta. Kaiken kaikkiaan hilpeän monimuotoinen ja värikäs keittiövarustelumme alkaa olla melko kattava.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"></span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="separator" style="clear: both; font-family: inherit; text-align: center;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhb3LkSnCKPArW0gVQZn7GKnG9EvaP6NfN8UGZl69S_Gy_DhfjsBvcWbTZojCf87tMCPRhF8-U7mXVhVG8PcYIcu5sfNMmqvVcJ0o7EsRBwFvR7W0Pa84RNejbjnoXUaaOx7B0e-2eynKFj/s1600/PICT2928.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320px" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhb3LkSnCKPArW0gVQZn7GKnG9EvaP6NfN8UGZl69S_Gy_DhfjsBvcWbTZojCf87tMCPRhF8-U7mXVhVG8PcYIcu5sfNMmqvVcJ0o7EsRBwFvR7W0Pa84RNejbjnoXUaaOx7B0e-2eynKFj/s320/PICT2928.JPG" width="244px" /></a></span></div><div style="font-family: inherit; text-align: center;"><span style="font-size: small;">Seponpäivän kuohuviinit nautittiin iloisista kupeista.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Emali on lasiperäistä jauhetta, joka poltetaan uunissa metallin pintaan. Tekniikka on ikivanha, sitä on käytetty taide-esineiden ja korujen koristelussa jo ennen ajanlaskun alkua mm. Egyptissä, Kreikassa ja Kiinassa. Emalointi oli suosittu ja käytännöllinen pinnoite vielä 60-luvulla, mutta hiljalleen edullisesti tuotetut teräsastiat tulivat yleisemmiksi keittiöissä. Ulkomainen, edullisempi emalityö ei taas ollut yhtä laadukasta. 70-luvulla Kiinasta tuotettujen emaliastioiden lyijypitoisuus oli haitallisen suuri, jolloin emaliin liitettiin vaarallinen maine.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="separator" style="clear: both; font-family: inherit; text-align: center;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigagIF2zESGGUWIViqj8_hVxFlGhl5jjzTtiq2jPHWtO0MVQCa29HnCRDGo35e4pl6RPHyck45gWVnUWNleYf8mUlo4ZQp0KvljE5Melt0zy8LKPDqYKKeDM0t_NUmaRqqgXcEfxaNWz0K/s1600/PICT2919.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="247px" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigagIF2zESGGUWIViqj8_hVxFlGhl5jjzTtiq2jPHWtO0MVQCa29HnCRDGo35e4pl6RPHyck45gWVnUWNleYf8mUlo4ZQp0KvljE5Melt0zy8LKPDqYKKeDM0t_NUmaRqqgXcEfxaNWz0K/s320/PICT2919.JPG" width="320px" /></a></span></div><div style="font-family: inherit; text-align: center;"><span style="font-size: small;">Rämä teekannu oli marokkolaisessa sekatavarakaupassa kallein tuote.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Äitienpäivän aikaan löysimme mielenkiintoiselta metallijätteen roskalavalta aivan loistokuntoisen kasarin. Siinä oli ollut pikalukolla irrotettava kahva, joka oli joko hajonnut tai kadonnut, mutta päätimme veneenkunnostuksen ohessa askarrella puupalikoista uuden ottimen. Mahonkikalikat sahattiin, liimattiin epoksilla, hiottiin ja öljyttiin. Lopputuloksena saatiin aika kulmikas, mutta käteensopiva mahonkikahva.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"></span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="separator" style="clear: both; font-family: inherit; text-align: center;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9K5PcHfMdjUmy6_jjCOOL7or9nasfKcVgO1aysR9ML4Fw-Zqo8eHt5NvfLrOStuxYFWwMWbQeeoAes5tP36ryg1GcBkmJY7I0G9GxHoCVGbHkKEwJDbLgJ2gqR_503H8Cnz-G8lpfSnj8/s1600/PICT2901.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320px" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9K5PcHfMdjUmy6_jjCOOL7or9nasfKcVgO1aysR9ML4Fw-Zqo8eHt5NvfLrOStuxYFWwMWbQeeoAes5tP36ryg1GcBkmJY7I0G9GxHoCVGbHkKEwJDbLgJ2gqR_503H8Cnz-G8lpfSnj8/s320/PICT2901.JPG" width="240px" /></a></span></div><div style="font-family: inherit; text-align: center;"><span style="font-size: small;">Roskalavalta löytynyt kasari sai uuden kahvan.</span></div><div style="font-family: inherit; text-align: center;"><span style="font-size: small;">Sininen väri uupui aiemmin valikoimastamme. </span></div><div style="font-family: inherit; text-align: center;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit; text-align: left;"><span style="font-size: small;">Metalliset astiat ovat myös iskunkestävyytensä vuoksi ihan toimivat veneellä. Merivedellä tiskaaminen tosin tekee vähän pahaa metallille niissä kohdissa, joissa emali on päässyt halkeamaan. Mutta kuppien reikiintyminen tarkoittaa vaan sitä, että talvikaudella pääsee taas kiertelemään käytettyjen tavaroiden liikkeitä.</span></div>Kansanvene Wilhelmiinahttp://www.blogger.com/profile/14218786365179401378noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5239402644901406110.post-5218136906929155702011-06-09T04:23:00.000-07:002011-06-13T10:20:04.316-07:00Masto pystyssä ja koepurjehdus tehty<div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Takana on helteinen viikko Wilhelmiinalla, mutta onneksi viilentävällä merellä - lauantaisen vesillelaskun jälkeen kotona on tullut vietettyä vain yksi yö! </span><span style="font-size: small;">Vene turposi umpeen totutusti noin vuorokaudessa, jonka jälkeen vettä on enää tihkunut kaikkein sitkeimmistä vuotokohdista. Pientä säätöä on tehty vielä viikon aikana laiturissa, mutta vihdoin vene rupeaa olemaan purjehduskuntoinen.</span></div><div style="font-family: inherit;"><br />
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjG3j1ZZAHvRSokFh5GzJ0EoIFhFrygcyFrGgkqbVRMGJCm63jN49-NUTS_siIuosN9wB361CKzeuztz_MgEILJGG6A6cJ2Zl7golm1aZfbCVna_-g1YzRHIvLyBsRHwzNTp7er41sAtkUL/s1600/PICT2902.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjG3j1ZZAHvRSokFh5GzJ0EoIFhFrygcyFrGgkqbVRMGJCm63jN49-NUTS_siIuosN9wB361CKzeuztz_MgEILJGG6A6cJ2Zl7golm1aZfbCVna_-g1YzRHIvLyBsRHwzNTp7er41sAtkUL/s320/PICT2902.JPG" width="240" /></a></div><div style="font-family: inherit; text-align: center;"><span style="font-size: small;"> Uusi perämoottori telakalla.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Nostimme maston pystyyn maanantaina HMVK:n jäykällä mutta hydraulisesti vahvistetulla nosturilla. Urakka sujui kivuttomasti ja nopeasti, tiimin ollessa tymäkintä mahdollista laatua: Annika kapuna, Elli vinssinkammessa ja minä kansipoikana. Uudet vanttiruuvit keräsivät välittömästi kiitosta - entisiä, profiililtaan pyöreitä ja kierteeltään ällistyttävän jäykkiä ruuveja, ei saanut millään kiristettyä. Nyt tikku saatiin lähes ilman työkaluja jo paljon timmimmäksi. </span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Laiturissa oli vielä tiedossa vähän asennushommia, kun uudet kulkuvalot oli kytkettävä sähköjärjestelmään ja muutama maston nostossa nirhautunut kohta oli vieläkin paikkalakattava. Fokan skuuttikiskot olivat paarpuurin puolelta lähteneet lähes irti, joten niiden fiksaamiseen turautui aika lailla energiaa. Saavat luvan nyt kestää tämän kauden isommilla ruuveilla, korjataan läpipulteilla sitten joskus syssymmällä. Ensi kauden korjauslista alkaa muuten jo nyt uhkaavasti täyttyä.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Keskiviikkoiltana pääsimme vihdoin nostamaan purjeet. Koepurjehdukselle tuli mukaan ex-haipurjehtija Antti A. perheineen. Tuuli oli säilynyt koko viikon kymmenen metrin kovuisena itä-kaakkona, joten aloitimme lähtemällä reippaasti lännen suuntaan. Mutkittelimme Pihlajasaareen terassille olusille ja sitten tiukkaa kryssiä kauniissa auringonlaskussa takaisin Tervasaareen. </span></div><div style="font-family: inherit;"><br />
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTik1QtGlKmWQoODheL7NN5IIlRLaVlNFFx_D2w6CrLf6V7h0pLf9fiKndlGe9JwuI6LiSO3Sm9xyhEhFozG1AQMeoQmlt0v4NuSxzkKtR8hPPsg1GsKgmn-v1rHOKjmubaPg-3fDbHbyG/s1600/PICT2925.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTik1QtGlKmWQoODheL7NN5IIlRLaVlNFFx_D2w6CrLf6V7h0pLf9fiKndlGe9JwuI6LiSO3Sm9xyhEhFozG1AQMeoQmlt0v4NuSxzkKtR8hPPsg1GsKgmn-v1rHOKjmubaPg-3fDbHbyG/s320/PICT2925.JPG" width="240" /></a></div><div style="font-family: inherit; text-align: center;"><span style="font-size: small;"> Purje pulleana.</span></div><div style="font-family: inherit; text-align: center;"><span style="font-size: small;">Toppiin asti nostaminen tuotti hankaluuksia, mutta hyvin kulki silti.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Vene toimi muutamaa murhetta lukuunottamatta moitteetta. Isopurjeen kaksi lyhyempää lattaa olivat hävinneet talven aikana ja auttamattoman laaduttomat Motonetin rapulukot eivät jaksaneet pitää sitä isoa myöskään ylhäällä. Lisäksi paarpuurin puoleinen kylkilaudoitus päästi vettä sisään kryssittäessä ja kasteli näin ollen patjat, mikä oli kyllä aika odotettua.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Eli mitä jäi käteen? </span><span style="font-size: small;">Runsasta rahanmenoa ainakin, sillä rapulukkokaupassa pitää seuraavaksi sijoittaa kunnolla laatuun ja se tietty maksaa. Motonetin lukot kestivät välttävästi vain yhden kauden, nyt niistä pitää uusia ainakin kaksi. Meripurjeesta on lisäksi kysyttävä niitä lyhyempiä lattoja ja miksei myös kesätarjousta kokonaan uudesta isopurjeesta, joka vaikuttaa jotenkin pelkältä isolta kauppakassilta. </span><span style="font-size: small;">Koepurjehduksen positiivisinta antia oli puolivuotiaan Kerttu-tytön ryhdikäs ja purjehtijamainen ensiesiintyminen puuvenemiljöössä, vaikka väsy alkoi illalla jo painaa.</span></div>Kansanvene Wilhelmiinahttp://www.blogger.com/profile/14218786365179401378noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5239402644901406110.post-58329451605554050432011-06-05T14:31:00.000-07:002011-06-13T23:14:05.175-07:00Märkää kölin alla<div style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;">No, hyvinhän siinä sitten lopulta kävi. Lauantaiaamu alkoi helteisenä, mutta jännittävänä. Tiedossa oli kevätkunnostuksen osalta valmiin Wilhelmiinan vesillelasku. Pientä jännitystä nosti aurinkoisen ja tuulisen kevään sekä myöhäisen laskuajankohdan kuivattaman veneen vedenpitävyys.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;"><br />
</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaRmVTsUCFGVSXqHZFmqZ1DMWhb8zFpxnXJGOspjSMWXcKz-yVhXHwotrcYKXIH8ebvK-vCqQ76PTOBpyF4x16vYL2Of15Za9VLJPAa77-HBk7jgLH-v5AKfusA5MYTzrSsZ-k7pVHBvlU/s1600/PICT2909.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240px" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaRmVTsUCFGVSXqHZFmqZ1DMWhb8zFpxnXJGOspjSMWXcKz-yVhXHwotrcYKXIH8ebvK-vCqQ76PTOBpyF4x16vYL2Of15Za9VLJPAa77-HBk7jgLH-v5AKfusA5MYTzrSsZ-k7pVHBvlU/s320/PICT2909.jpg" width="320px" /></a></span></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Raffe hoiti kuljetukset.</span></div></div><span style="font-size: small;"><br />
</span><br />
<div style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;">Wilhelmiinaa oli turvotettu noin viikon ajan kastelemalla kymmeniä froteepyyhkeitä, jotka oli sijoitettu veneen sisäpuolen laudoistusten päälle. Löysin idean pyyhkeistä puuvene.netin keskusteliupalstalta pari vuotta sitten. Joku kirjoittaja kertoi ostaneensa kolmekymmentä käsipyyhettä Ikeasta yhteensä kymmenellä eurolla ja korvanneensa räsymatot niillä. Räsymattojen kiistaton hyöty turvotuksessa on pitkä kosteuden varastoimisaika, mutta ne ovat kalustetussa veneessä aivan järjettömän hankalia käsitellä. Ikean pyyhkeiden etu on helppo liikuteltavuus, kuivaus sekä varastointi. Vesillelaskun lähestyessä käyn veneellä joka tapauksessa päivittäin, joten kosteuden säilyttäminen puutarhaletkulla ei ole mikään ongelma.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;"></span></div><span style="font-size: small;"><span id="goog_911740864"></span><span id="goog_911740865"></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><br />
</span><br />
<div style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;">Wilhelmiina laskettiin vesille samaan aikaan pari vuotta nuoremman ruotsalaisvalmisteisen folkkarikaverinsa Meri Mikki FIN-342:n kanssa. Wilhelmiina sai luvan avata pelin sipoolaisen Reffen kuljetusliikkeen toimiessa avustajana. Vuoto oli totutunlaista. Paarpuurin puoleinen kylki roiski vettä sisään ryöppyinä, styyran puolen kompatessa paljon hillitymmin. Annikan omistama laadukas Clas Ohlssonilta ostettu ja verkkovirralla toimiva uppopumppu riitti kevyesti. Liinat irti.</span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMjTDgyWhGg4udRsvm0hZJ2udcBBKEytMc4L8PXdM15MofZ3K4wSXoMZ8WEhf0LMEf2f1EvqyOz5yzSIyuDAvtg_gQJJuRgWSikAyItduEmI_i7R2bzBwCjbc1L05Vz69Av4AwT4i_nYM1/s1600/PICT2911.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320px" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMjTDgyWhGg4udRsvm0hZJ2udcBBKEytMc4L8PXdM15MofZ3K4wSXoMZ8WEhf0LMEf2f1EvqyOz5yzSIyuDAvtg_gQJJuRgWSikAyItduEmI_i7R2bzBwCjbc1L05Vz69Av4AwT4i_nYM1/s320/PICT2911.jpg" width="301px" /></a></span></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Meri Mikin miehistö turvautuu perinteisiin konsteihin.</span><br />
<span style="font-size: small;"> </span><span style="font-family: inherit; font-size: small;"> </span></div></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;">Turvottamaton Meri Mikki vastasi vartin myöhemmin. Vettä sisään kaikista saumoista. Kaksi suuritehoista pilssipumppua, käsipumppu ja ämpäri eivät vielä riittäneet, joten apuun kaivattiin Annikan uppopumppu. Siinä sitä tunnin verran juostiin uppopumppua aluksesta toiseen ennen kuin paikalle saatiin toinen uppopumppu ja tilanne alkoi huomattavasti rauhoittua.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;">Kansaa kävi tasaisesti iltapäivän aikana laiturilla pällistelemässä, että mitä siellä alhaalla oikein tapahtuu: pallogrilli tulilla, nauru raikuu ja kaikki kynnelle kykenevät pitävät ämpäreiden avulla purjehduskalustoa pinnalla. Välillä korkkailtiin jo kuohuviiniä ja sihauteltiin virvokkeita, kun kannustusjoukot saapuivat paikalle usean perhekunnan voimin. Kaikkien tapahtumaan osallistujien naamat ja niskat luonnollisesti kärähtivät jo ensimmäisenä veneilypäivänä, mutta uusia puuveneilijöitäkin ehkä saatiin - Meri Mikin miehistössä ollut kaveri innostui puuveneilyhenkisestä toiminnasta silminnähden heitettyään veneestä ainakin tuhat ämpärillistä merivettä takaisin jonkhaan.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;"></span></div><br />
<div style="font-family: inherit;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi69j2wfSrmA6uUpa6CcdS4XUE2wfreu1cybdm9LOko_uRwJFlS9U5-4yEK13Hz-WF4KTiiLh334ZfJcYjpHz4jBcA_SMKCGQNI1TfNJARU7vGDjswAYhg-SnSovfpM6jY_n612uI3o603W/s1600/PICT2915.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="186px" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi69j2wfSrmA6uUpa6CcdS4XUE2wfreu1cybdm9LOko_uRwJFlS9U5-4yEK13Hz-WF4KTiiLh334ZfJcYjpHz4jBcA_SMKCGQNI1TfNJARU7vGDjswAYhg-SnSovfpM6jY_n612uI3o603W/s320/PICT2915.jpg" width="320px" /></a></span></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Tilanne alkaa olla hallinnassa, vaikka Meri Mikin vesilinja onkin vielä piilossa.</span><span style="font-family: inherit; font-size: small;"> </span></div></div><div style="font-family: inherit;"><br />
<span style="font-family: inherit; font-size: small;">Kahdeksan tunnin turvottelun jälkeen Wilhelmiina oli vihdoin valmis reilun vartin merimatkaan kohti Tervasaaren kotisatamaa. Masto saatiin kovan punnerruksen päätteeksi köytettyä katolle, telakkapaikka siivottua ja sähköroikat kerättyä laitureilta, joten oli aika ottaa ensisavut ulos uudenkarheasta Mercurysta. Edelliseen vastaavanlaiseen, mutta kaksitahtiseen verrattuna ensimmäiset käyttökokemukset olivat varsin positiivisia: moottori on hiljainen, ei resonoi ja kuulostaa ruohonleikkurilta!</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;">Hyvin pitkä ja paahteinen päivä päättyi Kolmeen kruunuun suuntautuneen juhlaillallisen jälkeen erittäin hyvin nukuttavaan liplatukseen Wilhelmiinan plyyssisillä patjoilla, pilssipumpun hurinan tasoittaessa yliromanttista tunnelmaa.</span></div>Kansanvene Wilhelmiinahttp://www.blogger.com/profile/14218786365179401378noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5239402644901406110.post-59816057461621211042011-06-03T01:05:00.000-07:002011-06-13T10:46:10.299-07:00Vesillelasku ja kelluva valas<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="font-family: inherit; margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><span style="font-size: small;"></span><br />
<div style="text-align: left;"><span style="font-size: small;">Huomisaamuksi on nyt varattu veneen lasku. Hommat ovat edenneet siihen pisteeseen, että käytänössä tälle perjantaille ei jää muuta puuhailtavaa kuin kannen maalaaminen toiseen kertaan ja puomin ja levangin lakkaus. Lisäksi pitää tietty kiinnitellä kunnostuksen tieltä pois otetut helat ja asentaa uudet kulkuvalot. Ja jos aikaa jää, niin muutama kohta vaatisi joko uudelleenlakkauksen tai paikkalakkaukset. Niin tosiaan iltapäivällä täytyy myös hakea uusi moottori liikkeestä ja asentaa se. Samalla pitäisi tuhota yksi punaviinipullo, jotta veneeseen saadaan pohjatulppa. Huh. Eli eiköhän puuhaa riitä koko päiväksi.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-size: small;"></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdQzfUJBA4q3sZmNaNBtC4c5we-QJkADtcZKeUuvFkb_ZyPEulAO5XZGtxSCVhVDKoshJGABZlusr-PKQm2g-WjmCjR7GR4dfYpkJIsamQNYyfws_z9kjk9fLJtQV5Yswx2pWN7CXc7Svb/s1600/PICT2869.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdQzfUJBA4q3sZmNaNBtC4c5we-QJkADtcZKeUuvFkb_ZyPEulAO5XZGtxSCVhVDKoshJGABZlusr-PKQm2g-WjmCjR7GR4dfYpkJIsamQNYyfws_z9kjk9fLJtQV5Yswx2pWN7CXc7Svb/s320/PICT2869.JPG" width="320" /></a></span></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: small;"> Päivät tässä riemumajassa ovat taas ohi.</span></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Lahoista lankuista kasattu mökki edustaa telakka-arkitehtuuria parhaimmillaan.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-size: small;">Eilinen katoksen purku ja kannenmaalauspäivä meni kylmän ilman ja kovan tuulen takia varsinaiseksi säädöksi. Purkaminen sujui vielä ihan mukavasti, joskaan ei aina täysin hallitusti. Teltan kaaduttua Wilhelmiina näytti hetken aikaa hämmentävän pikkuiselta naapurikippoihin verrattuna. Vaan pintakäsittelyissä koettiin enemmänkin murheita. Kevättä on ilmaston puolesta </span><span style="font-size: small;">leimannut</span><span style="font-size: small;"> jatkuva, kova tuuli, joka on haitannut varsinkin lakkauksia. Nyt pressujen alta paljastuneen veneen toinen kylki näyttää myös päivänvalossa siltä, että se pitäisi lakata uudelleen. Lakkaushetken tuulisuus ja katosta piiskaava sade ovat tehneet pinnasta epätasaisen: toisaalla lakka on levittynyt tasaiseksi kerrokseksi, mutta joka puolella on laikkuja jotka ovat jääneet himmeiksi, ikäänkuin niissä ei olisi tarpeksi lakkaa. Uudelleenlakkaus odottaa siis vielä tänä iltana - ilma näyttää ainakin näin ikkunasta katsottuna hyvältä.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br />
</span><br />
<span style="font-size: small;">Lisäksi kova puhuri häiritsi myös eilen lakkaajaa, joten takilakin saattaa joutua uudelleenkäsittelyyn. Kannenmaalaajaa puolestaan vaivasi lyhyt pinna. Knaapien, kiskojen ja kuningaspuun pielukset vaativat niin suurta kärsivällisyyttä, että tuulessa ja auringossa nopeasti pullataikinaksi jämähtäneellä maalilla sutiminen aiheutti paljon kiroilua sekä suurtä tärpättimenekkiä.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br />
</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJ877SfyM1fI-CQuiCpLVY6ZNMqfVGEJcMRkOZkNy44ryI3nd-l4v_TLszHmcOSf72xy5OR-Sezu4dxAUkG-l3DRxSevoXLWM59qefjq14t6ruAxeBFhOq2cNyEm4DJv3dvgfIBfSlIVIq/s1600/PICT2891.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJ877SfyM1fI-CQuiCpLVY6ZNMqfVGEJcMRkOZkNy44ryI3nd-l4v_TLszHmcOSf72xy5OR-Sezu4dxAUkG-l3DRxSevoXLWM59qefjq14t6ruAxeBFhOq2cNyEm4DJv3dvgfIBfSlIVIq/s320/PICT2891.JPG" width="240" /></a></span></div></div></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Wilhelmiina pääsi takaisin päivänvaloon.</span></td></tr>
</tbody></table><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"> </span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Uskomattomin juttu tällä viikolla oli se, että kesken kahden veneen kiireisimmän kevätkunnostuksen päätimme broidin ja faijan kanssa hommata lisää puuhasteltavaa. Keskiviikko aloitettiin ajamalla Norrskataan Korppooseen, kolmen lossin taakse, ja noutamaan sieltä venetraileri. Sieltä matka jatkui samaisen kolmen lossin reitin läpi Turun kautta Hämeeseen ja Loimaalle, jossa tiukan kaupanteon jälkeen trailerin päälle jäi valtavaa kunnostusta vaativa savolaismallinen 570 senttiä pitkä soutuvene.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br />
</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEia2CkPg5JTwRHLqbXEYL4Va5d9uDS_iT8RCr2Go0yTrQDfH2kpoDt0kcRV2QyITCL5eVX6T-TaR1cWMo_8euAf_zqfuNO3nPn9hdlU_yZvPNj863UeVulKuo4Exg3UKslrSvLYUByHCeEp/s1600/PICT2883.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEia2CkPg5JTwRHLqbXEYL4Va5d9uDS_iT8RCr2Go0yTrQDfH2kpoDt0kcRV2QyITCL5eVX6T-TaR1cWMo_8euAf_zqfuNO3nPn9hdlU_yZvPNj863UeVulKuo4Exg3UKslrSvLYUByHCeEp/s320/PICT2883.JPG" width="320" /></a></span></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Savolaista designia 1940-luvulta.</span><span style="font-size: small;"> </span></div><span style="font-size: small;"><br />
</span><br />
<span style="font-size: small;">Kuudensadan kilometrin ajomatkan jälkeen trailerille olisi kelvannut mikä tahansa laho lautakasa. Tämä 40-luvulla valmistettu kelluva (?) valas olisi jäänyt varmasti ostamatta pääkaupunkiseudulta, mutta nyt se olisi tarkoitus hoitaa veneilykuntoon juhannukseen mennessä - saapa nähdä onnistuuko, vai tuleeko paatista hieno kukkalaatikko tai vaihtoehtoisesti iloinen roihu juhannusehtoon ratoksi.</span></div>Kansanvene Wilhelmiinahttp://www.blogger.com/profile/14218786365179401378noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5239402644901406110.post-45420276936330882172011-05-30T01:19:00.000-07:002011-05-30T04:42:36.234-07:00Kylässä Veneistämöllä<span style="font-family: inherit; font-size: small;">Broidin piti laskea Wihelmiinan tukevarunkoinen kaveri, fiskari Matleena, lauantaina mereen, mutta torstaina tulikin murheita matkaan. Kahden sivusarjan mahonkilaudan liitoskohdan hidas lahoaminen oli jo vuosia ollut tiedossa, eikä korjaukselle oltu nähty aikaisemmin välitöntä tarvetta. Nyt murheen hallittu eteneminen saavutti päätepisteen, kun sormi hulahti vahingossa 22 milliä paksun mahonkilaudan läpi. Veneen laskusuunnitelmiin tuli siis pieni viivästys, jonka myötä veljekset pääsivät kaivamaan esille koko sähkötyökaluarsenaalinsa.</span><br />
<span style="font-family: inherit; font-size: small;"><br />
</span><br />
<span style="font-family: inherit; font-size: small;">Feini-sahalla tehdyn operaation jäljiltä veneen kylkeen syntyi siisti 30 cm x 30 cm -kokoinen kolo. Lahoaminen oli siis levinnyt todella vähän noin kymmenessä vuodessa, minkä ajan ongelmakohta oli ollut tiedossa. Sopivaa paikkapalaa ei kuitenkaan omista mahonkivarastoista löytynyt, joten tiedossa oli puhelu Veneistämö Oy:n Timo Partaselle, jolta tämmöinen osa pikatoimituksella onnistui helposti. Suuntasimme siis Peugeotin nokan perjantai-iltapäivällä kohti kuuluisasta pöpilästä hyvin tunnettua Kellokoskea.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br />
</span><br />
<span style="font-size: small;"> </span><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVUejE9zJhM3JaQkBB84eHBeBkvgPzu9apv1n2P3euH22yO6YuD45P2v5whnddOd8TyEp4RWVWolVpM1XjCiv30-c8lvYsgPAvUEm9M-guu12O4HjqCEs-32-fQeN3rePKgNe1vctp99Hs/s1600/PICT2882.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240px" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVUejE9zJhM3JaQkBB84eHBeBkvgPzu9apv1n2P3euH22yO6YuD45P2v5whnddOd8TyEp4RWVWolVpM1XjCiv30-c8lvYsgPAvUEm9M-guu12O4HjqCEs-32-fQeN3rePKgNe1vctp99Hs/s320/PICT2882.JPG" width="320px" /></a></span></td></tr>
<tr style="font-family: inherit;"><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Veneistämö Oy, Vanha Valtatie 190, 04500 Tuusula, 040 837 5921/Partanen </span></td></tr>
</tbody></table><br />
<span style="font-size: small;"></span><span style="font-family: inherit; font-size: small;">Veneistämö on viime vuonna perustettu veneveistämö ja se sijaitsee Kellokosken ruukin historiallisissa tiloissa, mielisairaalan välittömässä läheisyydessä. Vuonna 1795 perustettu ruukki onkin värikkään historiansa puolesta mitä oivallisin paikka veneveistämölle. Ensimmäisen sadan elinvuotensa aikana ruukki keskittyi päätuotteidensa naulojen ja kankiraudan lisäksi kaikkiin kodin ja maatalouden takomotuotteisiin. Aikakaudelle mahtuu lukuisia nousuja ja laskuja, tulipaloja ja omistatajanvaihdoksia. Vuonna 1895 ruukki teki konkurssin, jonka myötä tuotantolaitos sai uudet omistajat, jotka nostivat Ruukin valtakunnallisesti merkittävälle tasolle.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br />
</span><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhC69aAAKB8mCDVxSJTuvHYBgAtQ-uMeqOtNgpCmnA2e1liuvEIwOhy0BNp-Sqot-CiFVO4hdXp6hIM1H6HC3LpqmMXaWtKV5lqtKopQ8WnDZch8Q1B8LRz4gTOAcMQedYnnT0cYJcSr1mT/s1600/PICT2876.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320px" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhC69aAAKB8mCDVxSJTuvHYBgAtQ-uMeqOtNgpCmnA2e1liuvEIwOhy0BNp-Sqot-CiFVO4hdXp6hIM1H6HC3LpqmMXaWtKV5lqtKopQ8WnDZch8Q1B8LRz4gTOAcMQedYnnT0cYJcSr1mT/s320/PICT2876.JPG" width="240px" /></a></span></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Kellokosken ruukin patosilta.</span></td></tr>
</tbody></table><br />
<span style="font-family: inherit; font-size: small;">Carlanderin omistajaveljesten komennossa tehdas koki mittavia uudistuksia muun muassa työkoneiden ja energiansaannin saralla. Tehdas panosti myös aikakaudelle poikkeavasti työntekijöidensä hyvinvointiin. Kulta-aikaansa ruukki vietti 1930-luvulla, jolloin alueen rakennuskanta vakiintui nykyiseen muotoonsa. 1950-luvulla tehdas alkoi panostamaan alumiiniin. Ruukin tavaramerkeiksi nousivat maitotonkat ja alumiiniset Kelloveneet. Fiskars osti Kellokosken ruukin Carlanderin veljeksiltä vuonna 1962. Ruukin keulakuvaksi nousseiden Kelloveneiden tuotanto siirrettiin vuonna 1976 Ähtäriin Inhan tehtaille ja ne tunnetaan tänä päivänä Buster-nimisinä. Nykyään ruukki toimii elinvoimaisena pienyritysyhteisönä, joka mielenkiintoisena yksityiskohtana käyttää yhä omaa vesiturbiinia yritystensä sulanvedenajan sähköntuotantoon.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br />
</span><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjXv3KdfOI98saGL3Ni_xqXM_XI9R6sxtJ2RLZvojQ8NfpJPiRzOhAFwWYst_JHnrWaW7jOv0-eUIV_v70P0IJdPEEI7276i4VLn3svItFVOvwITHrXZ1dSfXG-J4gG7lE51kve7L8SKkJ/s1600/PICT2875.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320px" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjXv3KdfOI98saGL3Ni_xqXM_XI9R6sxtJ2RLZvojQ8NfpJPiRzOhAFwWYst_JHnrWaW7jOv0-eUIV_v70P0IJdPEEI7276i4VLn3svItFVOvwITHrXZ1dSfXG-J4gG7lE51kve7L8SKkJ/s320/PICT2875.JPG" width="240px" /></a></span></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Ruukin läpi virtaava Keravanjoki tuottaa valjastettuna sähköä.</span></td></tr>
</tbody></table><br />
<span style="font-family: inherit; font-size: small;">Veneistämöllä on sympaattiset toimitilat ruukin nuorinta osaa edustavassa tuotantosiivessä. Partasen lisäksi Veneistämön tiloissa alivuokralaisena majailee veneenveistäjä Patric Stjernvall, jonka kanssa työt jaetaan tarpeen mukaan. Kaksiosaiseen veistämöön mahtuu kerralla sisälle viitisen venettä operoitavaksi, lisäksi takapihalla on talvisäilytyshalli noin kymmenelle veneelle. Tällä hetkellä sisällä on 60-lukulaisen ht-veneen ja rakenteilla olevan sulkaveneen lisäksi kaksi folkkaria, joista toinen on viime vuoden venemessuilta tuttu Ferrarinpunainen uutuustuote. Purjehduskuntoonsaattamisprojekti on ajanpuutteen takia hieman kesken eikä omaan käyttöön tulevalla veneellä ole Partasen onneksi mikään kiire.</span><br />
<span style="font-family: inherit; font-size: small;"><br />
</span><br />
<span style="font-family: inherit; font-size: small;">Toinen folkkari on Wilhelmiinan pikkusisar vuodelta 1967. Suomen Kalastuksen verstaalla valmistettu Tijuana L-231 on ollut työn alla koko talven. Mittavan remontin loppusuora kuitenkin häämöttää, sillä Partanen on siirtynyt jo lakkausvaiheeseen: veneen olisi tarkoitus olla vedessä kahden viikon päästä. Tijuanasta tulee remontin myötä vierassatamien takuuvarma katseenkerääjä, sillä vene on saanut Partasen käsittelyssä muun muassa kokonaan uudet mahonkisarjat ja pramean teak-kannen. Myös kyljet ovat saaneet uutta hohdetta, kun vanha valkoinen maali on korvattu Rylardin sinisellä öljymaalilla.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br />
</span><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYoAtRPxXiOE9l_qZegbWHKd3G_3Tmsw3Z36KV-vwrZ9wFNTeaendm-ow8HlAXwQ7Pd6cFukQfU0DNHPcI7Tp0nn9d7yJtYAuu-aXnmeNJTmhS_oXm2HRi60PnE3jdThVTrKE7ieSkK1gG/s1600/PICT2878.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240px" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYoAtRPxXiOE9l_qZegbWHKd3G_3Tmsw3Z36KV-vwrZ9wFNTeaendm-ow8HlAXwQ7Pd6cFukQfU0DNHPcI7Tp0nn9d7yJtYAuu-aXnmeNJTmhS_oXm2HRi60PnE3jdThVTrKE7ieSkK1gG/s320/PICT2878.JPG" width="320px" /></a></span></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Kansanvene Tijuana viimeistelyä vailla. </span></td></tr>
</tbody></table><br />
<span style="font-family: inherit; font-size: small;">Veneistämö hoitaa kaikenlaiset veneiden korjaukset ja rakennukset. Lisäksi myyntihyllystä löytyy puuveneilijälle tarpeellisia Rylardin maaleja ja lakkoja, West Systemsin epoksia sekä kupariniittejä.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br />
</span><br />
<span style="font-family: inherit; font-size: small;">Matleenan pikaremontti valmistui puutöiden osalta jo lauantai-iltana, jolloin paikkapala ja neljä listaa olivat liimattuina ja tapitettuina paikoillaan. Mutta miksi ihmeessä paikkaus tehtiin vasta nyt? Muutaman tunnin ja parin kympin hintainen homma. Samaa mietimme broidin kanssa asennusoluita hörppiessämme - emmekä keksineet vastausta.</span>Kansanvene Wilhelmiinahttp://www.blogger.com/profile/14218786365179401378noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5239402644901406110.post-55987043811153020452011-05-23T08:52:00.000-07:002011-05-31T06:05:13.250-07:00Sisäveneilykauden huipennus koittaa<div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Kevätremontti vuosimallia 2011 on saamassa arvoisensa huipennuksen, kun lakkaushommat ovat vihdoin päässeet käyntiin ja rannassa pärjää jo polvihousuissa. Viikonloppuna vene edistyi siihen malliin, että sunnuntai-iltana ryhdyttiin jo suunnittelemaan alustavasti laskupäivää. Verkkosaaressa mahdolliset laskupäivät ovat keskiviikko ja lauantai. Kevätkauden viimeisten palkallisten iltatöiden (tänään, tiistaina ja torstaina) takia ensi viikon keskiviikko saattaa tulla liian aikaisin vastaan. Eli kölin alle märkää lauantaina 4.6., siihen tähdätään!</span><br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjl-OK-uhLIeGVp6wDCzzIL2JNPLoovH7fXxD2YP99KcvJ4eJ6OKT857XRXpaQoF4P5MqV2wR3QB2LVNAVxH-1lseVt78tG6HHLwvTxMp0nNrpQ14kkDYYTfqqeW9KnDidMX-yUy7EQZ28/s1600/PICT2871.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjl-OK-uhLIeGVp6wDCzzIL2JNPLoovH7fXxD2YP99KcvJ4eJ6OKT857XRXpaQoF4P5MqV2wR3QB2LVNAVxH-1lseVt78tG6HHLwvTxMp0nNrpQ14kkDYYTfqqeW9KnDidMX-yUy7EQZ28/s320/PICT2871.jpg" width="213" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Varvaslista öljyttynä ennen lakkausta.</td></tr>
</tbody></table><br />
<span style="font-size: small;">Varvaslistat kokivat perjantaina huikean muodonmuutoksen, kun niihin imeytettiin litratolkulla kyllästettä. Fiilis oli aikamoinen, kun kylläste antoi ensi kerran osviittaa siitä millaisen sävyn listat lakkauksen myötä saavat. Tällainen 60-luvun mahonki ei muuten petsejä liiemmin kaipaa, materiaali on kirkkaan punaista ja erittäin terveen oloista.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Sunnuntaiaamu alkoi listojen pyyhkimisellä ja ensimmäisen ohennetun lakkakerroksen sivelyllä. Iltaan mennessä Rylardin VG 62 Fast oli kuivunut jo täysin, joten toinen vähän tymäkämpi kerros tuli myös levitettyä. Lakkauskerrosten suhteet olivat käsivaralla tehtyinä noin 50 % Rylardia ja 50 % tärpättiä sekä toisella kierroksella 70 % Rylardia ja 30 % tärpättiä. Syvälle puuhun vaikutti seokset uppoavan.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Annika ja Elli pyllivät kauniin lauantai-iltapäivän ajan Wilhelmiinan alla pohjan ja vesilinjan kimpussa. Pohja ensin pestiin, jonka jälkeen kevyellä raaputtelulla otettiin irti kaikki mikä lähti. Puita myöden irronneet kohdat töpyteltiin aluksi Rylardin lyijymönjälla ja sen sen jälkeen Hempelin Yacht Primerillä. Koko pohja sai lopuksi kauniin punaisen sävyn Red Brown -värisen Hempelin Basic-antifouling-maalin toimiessa sävyttäjänä.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Pohjan kyllästämisestä ei kuulema ole kuin kolme vuotta, mutta se vaikuttaa jo nyt hyvinkin valmiilta: pinnoitusmateriaalit korkkaavat levyinä monin paikoin, eikä siihen tarvita kaksisiakaan työkaluja tai voimia. Sitä paitsi pohjassa kasvoi pitkää naavaa ja läjäpäin näkkejä. Ehkäpä ensi syksynä se jaksetaan pestä heti noston yhteydessä, kun merenelävät saa vielä suosiolla irroitettua.</span><br />
<br />
<span style="font-size: small;">Vaikuttaa kuitenkin siltä, että pohjan kyllästämisessä jokin on mennyt vähän pieleen. Materiaalit ovat ehkä olleet vääränlaisia tai mikä yleisintä, pohjan totaalista kuivumista ennen lyijymönjäystä ei ole maltettu/ehditty odotella. Yhtä kaikki, myös tämä työvaihe odottaa hyvinkin pian lähitulevaisuudessa - syksyllähän sen näkee viimeistään, että onko pohjan kyllästyksen aika jo ensi keväänä vai jaksaisiko korkkaavat maalit taistella pohjassa kiinni vielä kaksi kautta.</span><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaq6SuKNBGSI34BtTNVaApBKdrmwEm9zcjfgwfoZkBbR_Yrx2eQ_LwMgd6UayYoL9IYI7vj70rZVE1jTA4sZ9lwG5P-Ot-4RdmQxZFt-TBXuGuKjgiLvf-IkX6AVvKCCd_eWvpyAXM1TIl/s1600/PICT2861.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaq6SuKNBGSI34BtTNVaApBKdrmwEm9zcjfgwfoZkBbR_Yrx2eQ_LwMgd6UayYoL9IYI7vj70rZVE1jTA4sZ9lwG5P-Ot-4RdmQxZFt-TBXuGuKjgiLvf-IkX6AVvKCCd_eWvpyAXM1TIl/s320/PICT2861.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vesilinja palautuu jälleen kiiltäväksi Annikan käsittelyssä.</td></tr>
</tbody></table><br />
<br />
<span style="font-size: small;">Keskiviikkona projekti jatkuu katon maalaamisella sekä listojen lakkauksen kolmannella kerroksella. Siihen hommaan käytän jo pelkkää lakkaa ilman ohenteita. Ensimmäinen välihionta suoritetaan myös kolmannen kerroksen jälkeen karkeudella 180. Armotonta kärvistelyähän näissä iltavuoroissa on istua, kun sisäveneilykauden huipentuma odottaa rantsussa. Onneksi ulkona sentään sataa vettä.</span></div>Kansanvene Wilhelmiinahttp://www.blogger.com/profile/14218786365179401378noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5239402644901406110.post-23327171869637984562011-05-18T10:33:00.000-07:002011-05-27T09:45:47.951-07:00Sulanut Multimaster<span style="font-family: inherit; font-size: small;">Viime kevään suuren ponnistuksen jäljiltä voi veneen kevätkunnostuksen ottaa tänä vuonna suhteellisen iisisti. Projektiksi on muodostunut parrasta kiertävän törmäyslistan puhdistaminen lakasta, kyllästäminen ja uudelleenlakkaus. Skrabauksen lomassa listoista on lähtenyt kilokaupalla Sika-massaa ja muita mönjiä, joilla kantta on yritetty tiivistää vuosien saatossa. Itsehän olisin vaan lakannut listat joka vuosi, ja hyvänä olisi pysynyt. No, ei hätää, mitään ei ole pilalla, vaan harmahtavan mustan kerroksen alta paljastuu aivan punaista ja kovaa mahonkia. Veneeseen tulee vieläpä aivan mielettömästi lisää näköä, kun kirkkaan punaisen listan ja valkoisen kannen rajan saa aivan skarpiksi, eikä kaikkialla ole aaltoilevaa ja muhjuista massausta.</span><br />
<span style="font-family: inherit; font-size: small;"><br />
</span><br />
<span style="font-family: inherit; font-size: small;">Samassa on tullut availtua viime keväänä uusitut ja hyvin vähälle lakalle jääneet kattoa kiertävät listat. Myös ne saavat nyt perinpohjaisen käsittelyn. Tässä hommassa korvaamattomana apuna on ollut uutukainen Boschin versio legendaarisesta Feinin Multimasterista. Alkuperäinen Fein maksaa lähemmäs 400 euroa, joten tällaiseen harrastehommaan ajattelin vihreän Boschin rittävän vallan mainiosti. Minulla on lisäksi hyviä kokemuksia vihreistä laitteista kuluneilta vuosilta, joten ostopäätös ei ollut vaikea.</span><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitIzRrKUMEPMDHvN4j9VMNkzNamle94f1K695fumfX985FUjNKwC3rmhFgkbw8lTK2AAWPkHve4w_EYuwFWCzXL4Jaoa-Qr9RpcFkXCN6mlh6DBgo_l1cKwYEjta-Gu9NMoCXDHjcHmWMq/s1600/PICT2849.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitIzRrKUMEPMDHvN4j9VMNkzNamle94f1K695fumfX985FUjNKwC3rmhFgkbw8lTK2AAWPkHve4w_EYuwFWCzXL4Jaoa-Qr9RpcFkXCN6mlh6DBgo_l1cKwYEjta-Gu9NMoCXDHjcHmWMq/s320/PICT2849.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td></tr>
</tbody></table><div style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Katon listat joutuivat värierojen vuoksi perusteelliseen uudelleenkäsittelyyn.</span></div><br />
<br />
<span style="font-family: inherit; font-size: small;">Ensimmäiset käyttökokemukset laitteesta oli fantastiset. Edellisinä keväinä lainassa oli ollut aito Feini, joten muistijälki Multimasterista oli parasta mahdollista tasoa. Boschin ensipuraisu oli yhtä raastavaa kuin muistelinkin: aivan karmea ääni, mutta todella rankka suorituskyky. Purua lensi karkeuden 80 paperilla kuin sahalla, ja punaista mahonkia tuli helposti esiin, vakkei lakkoja oltu läheskään kaikkialta edes skrabattu. Huikea peli.</span><br />
<span style="font-family: inherit; font-size: small;"><br />
</span><br />
<span style="font-family: inherit; font-size: small;">Parin tunnin jyrryyttelyn jälkeen aloin huomata, että hiontapaperi oli muuttunut kaksiosaiseksi. Kova hiontaosa oli irronnut pehmeämmästä tarraosasta. Tämän lisäksi tarraosa oli sulanut yhdessä koneen hiontatason tarrapinnan kanssa tasaiseksi. Yllättävää sulamista kovaan käyttöön suunnitellulta ja tarkenevalla suotituskyvyllä varustetulta koneelta.</span><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWRco_XNqYhAw_mquYg4Gb-UfMpV0Z5C6UOJ7GX2Qr_w8Zylg8i_Mo3scCLpKBTzkrDLydmtDdSA-i9CUk6cpo0EaC7k55YRrQZTM6QfLOJQU7UiqrLwn6-oFurLif2RmIJu6DTJDGLsZ4/s1600/PICT2867.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWRco_XNqYhAw_mquYg4Gb-UfMpV0Z5C6UOJ7GX2Qr_w8Zylg8i_Mo3scCLpKBTzkrDLydmtDdSA-i9CUk6cpo0EaC7k55YRrQZTM6QfLOJQU7UiqrLwn6-oFurLif2RmIJu6DTJDGLsZ4/s320/PICT2867.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td></tr>
</tbody></table><div style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Kulmistaan tasaiseksi sulanut multimaster.</span></div><div style="text-align: center;"><br />
</div><br />
<span style="font-family: inherit; font-size: small;">Jatkoin hiomista vielä viime viikonloppuna ja kaunista jälkeä syntyi. Ilman Multimasteria homma ei olisi edennyt laisinkaan näin vaivattomasti. Hiomatasojen kaikki kolme nurkkaa ovat kylläkin nyt sulaneet tasaisiksi eikä tarra niissä enää pysy, joten seuraavaan lista- tai nurkkaurakkaan pitää jo investoida varaosia. Kyselin asiasta Tapulikaupungin Nuoressa Messipojassa tapaamaltani ex-veneenveistäjältä ja nykyään työkalumyyjänä toimivalta Henri Kasperilta. Hän vahvisti, että kyseinen ongelma on myös ihan oikeassa Feinissä, joten niitä hiomatasoja on vain osteltava säännöllisesti, ja että kyseessä on kuitenkin lähtökohtaisesti saha eikä hiomakone. Tottahan tuo.</span><br />
<span style="font-family: inherit; font-size: small;"><br />
</span><br />
<span style="font-family: inherit; font-size: small;">Listat on nyt viimeistelty käsipelillä, ja edessä on kyllästys Hempelin Impreg 1:llä. Ei se tietysti vastaa oikeaa pellavaöljy/tärpätti/myrkky-litkua, mutta kuivumisaikansa puolesta se on mielestäni täysin perusteltu valinta kyseisiin kohteisiin. Impreg on lakkausvalmis parin vuorokauden jälkeen käsittelystä, kun perinteisen pellavaöljyn kuivumiseen menee noin kuukausi. Määrätkin jäävät suhteellisen pieniksi, joten Impregin kallis hinta ei tässä nyt paina vaakakuppia mihinkään suuntaan. Rungon kyllästyksiin käytän tietenkin klassisia menetelmiä, mutta sen aika Wilhelmiinassa on ehkä parin vuoden päästä.</span><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3H2qE1442SUB-Bks9IBjqE23kapoWCIg0lPfAzjnC0CofaudApZuU8Sxx6ANLKVIE_7Z8OwNz5HKnhDKUH2i0tvPCn4AClXHIlNgYNkzVbaUiyqRRNFp8qjkC3cAfb3QNuet67_kOKAN5/s1600/PICT2838.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3H2qE1442SUB-Bks9IBjqE23kapoWCIg0lPfAzjnC0CofaudApZuU8Sxx6ANLKVIE_7Z8OwNz5HKnhDKUH2i0tvPCn4AClXHIlNgYNkzVbaUiyqRRNFp8qjkC3cAfb3QNuet67_kOKAN5/s320/PICT2838.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td></tr>
</tbody></table><div style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Uskolliset kaverit, pallogrilli ja Airam, mukana kunnostuspuuhissa.</span></div><br />
<br />
<span style="font-family: inherit; font-size: small;">Viikonloppuna olisi tarkoitus päästä jo vetelemään ensimmäisiä ohennettuja lakkakerroksia samalla kun Annika käy Ellin kanssa maalailemaan pohjaan myrkkyväriä. Lisäksi voisi vielä sovitella uusia kulkuvaloja, hörppiä kahvia ja grillata pallogrillillä hyvää makkaraa.</span>Kansanvene Wilhelmiinahttp://www.blogger.com/profile/14218786365179401378noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5239402644901406110.post-79456076644033721542011-05-05T09:03:00.000-07:002011-05-31T06:05:44.765-07:00Kierrätystä<div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Monena keväänä venerannassa on ollut huutava pula astioista, joissa voi sekoittaa maaleja, liimoja ja kyllästeitä. Esimerkiksi jahelihapakkaukset ovat hyviä kertakäyttöisiä maalausastioita isojen maalitonkkien sijasta. Hieman tasokkaammat levitepurkit toimivat taas puhtaina alustoina, joissa epoksin ja kovetteen voi sotkea tasaiseksi massaksi.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Tilannetta on ratkaistu pääsääntöisesti eineslihapullakuurilla. Evääksi venerantaan on lähtenyt läheiseltä bensikseltä Atrian lihapullapaketti, joka on sitten nautittu joko kylmänä tai kuumailmapuhaltimella lämmitettynä jo ensimmäisellä tauolla, jotta astia on saatu mahdollisimman nopeasti käyttökuntoon. Hyvä idea, mutta kevään mittainen lihapullatehokuuri aiheuttaa armottoman kuvotuksen tunteen pullasia kohtaan.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Toinen kikka on ollut kierrätys. Toisten jo käyttämien rasioiden tonkiminen roskalavalta ja niiden peseminen tärpätillä. Sattuman kauppaa, työtehoa hidastavaa ja hyvin turhauttavaa touhua sekin.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Viime kevättalvella päätimme, että tähän dyykkaamiseen tehdään nyt muutos. Aloimme kerätä talteen kaikki jauheliharasiat ja purkit, mitä normaalissa kotitaloudessa koko ajan syntyy. Tuloksena oli sekoituspurkkien osalta stressitön ja kivuton kevät - aina oli oikeanlainen ja puhdas astia käden ulottuvilla. Tätä siis lisää.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Saavuttuamme kesäiseltä viiden viikon Saaristomeripurjehdukselta takaisin kotiruokintaan, jatkoimme jo totutusti purkkien ja rasioiden keräämistä. Talven aikana jokaisesta makaroonilaatikosta, lasagnesta, porsaskastikkeesta ja meksikolaisesta fajita-illasta astianpesualtaan alakaappiin alkoi kerääntyä siisti nippu muovikaukaloita. Nyt voidaan todeta, että Wilhelmiinan kevätkunnostus ei tule jäämään tästä yhdeksän kuukauden aikana kerätystä satsista kiinni.</span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgecPXy-or0psGZv9Lk4FKVmDG3fzNf3iBVcXAPMudQsk-wOaI_7d5KWnfmJdsc-E6CPPhjl7zMM8qGnY2K2RG3Rvagf6C0dXmdeDcr52tWek-Vir0anxeykS0b6L2Zy_v7QHdWALnsWHVT/s1600/PICT2844.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgecPXy-or0psGZv9Lk4FKVmDG3fzNf3iBVcXAPMudQsk-wOaI_7d5KWnfmJdsc-E6CPPhjl7zMM8qGnY2K2RG3Rvagf6C0dXmdeDcr52tWek-Vir0anxeykS0b6L2Zy_v7QHdWALnsWHVT/s320/PICT2844.JPG" width="297" /></a></div><br />
<br />
<span style="font-size: small;">Jauheliha-/suikaleliharasiat: 52 kpl</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Voirasiat: 15 kpl</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Muut: 21 kpl</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Yhteensä: 88 kpl</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Arvioitu tarve: noin 20 kpl</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Kevät näyttää saammeko kaiken tuhotuksi Wilhelmiinan ja broidin tukevarunkoisen fiskarin, Matleenan, kevätkunnostuksissa. Epäilen. Mutta mitä muuta käyttöä näille nyt voisi keksiä, koska mukavaa tiskaustraditiota ei voi ilman haikeutta lopettaa.</span></div>Kansanvene Wilhelmiinahttp://www.blogger.com/profile/14218786365179401378noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5239402644901406110.post-84158023345988101942011-05-02T04:05:00.000-07:002011-05-31T06:06:05.656-07:00Klassisten veneiden K-rekisteri<div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Suomeen ollaan kehitämässä Ruotsin mallin mukaista venerekisteriä, johon otettaisiin mukaan kulttuurihistoriallisesti tärkeitä veneitä, jotka olisivat yli 40 vuotta vanhoja. Wilhelmiina kansanveneenä täyttäisi K-rekisterin kriteeristön helposti.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Julkaisen tässä kirjoittajan luvalla Kauppalehteen 5.4. kirjoitetun artikkelin aiheesta. Lisää tietoa rekisterin toteutumisesta saadaan myöhemmin tässä kuussa Turussa järjestettävän seminaarin jälkeen.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgzzuEkzlht6Nfq8YXRdvxoHdC8P1v53en-ZBkvbkPxnjjYnP_r9-VtyZ1NMX55RpuLffBCXPHc94LtsQ-6bPZOfG-pVOLSwK7YEGuKv8ZcbyjPXp4ZuVY5L_226C__Z3XPNRG_udoryD_/s1600/IMG_4732-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgzzuEkzlht6Nfq8YXRdvxoHdC8P1v53en-ZBkvbkPxnjjYnP_r9-VtyZ1NMX55RpuLffBCXPHc94LtsQ-6bPZOfG-pVOLSwK7YEGuKv8ZcbyjPXp4ZuVY5L_226C__Z3XPNRG_udoryD_/s320/IMG_4732-1.jpg" width="320" /></a></span></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Muutamia K-rekisteriin soveltuvia perinnepursia Houtskarin laiturissa.</span></div><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit; line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit; line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-size: small;"><b>Arvokkaat veneet rekisteriin</b></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit; line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit; line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-size: small;">On suorastaan erikoista, että veneille ei ole vielä omaa kulttuurillisesta arvosta kertovaa merkintää samaan tapaan kuin vaikkapa autoille tai moottoripyörille. Pian asia tosin muuttuu, sillä Suomeen puuhataan rekisteriä ja omaa K-merkintää klassisille, yli 40-vuotta vanhoille, kulttuurihistoriallisesti arvokkaille veneille.</span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit; line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-size: small;"> – Asiasta on puhuttu jo pitkään, mutta mitään konkreettista ei saatu aikaan. Kun Ruotsissa hyväksyttiin viime vuonna ensimmäinen vene heidän omaan K-rekisteriinsä ja tämän kunnian sai suomalaisen Androksen telakan vuonna 1921 valmistama Solave, päätin, että nyt tälle asialle on suomessakin tehtävä jotain, kertoo Puuvene-lehteä kustantava Yrjö Klippi.</span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit; line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit; line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-size: small;">Klippi on saanut hankkeen työryhmään mukaan museoviraston ohella merkittävimmät perinneveneisiin erikoistuneet yhdistykset, kuten Mahogany Yachting Society ja Suomenlahden puuveneilijät, sekä joitain pursiseuroja, kuten HSS. Tarkoitus on, että suomalaisten klassisten moottori- ja purjeveneiden rekisteri koskisi 40 vuotta vanhoja veneitä, jotka ovat edelleen käyttökunnossa.</span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit; line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit; line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-size: small;">K-merkinnän saamisesta päättäisi erilaisten dokumenttien ja tarkastusten jälkeen laaja-alainen lautakunta, johon kuuluisi puheenjohtajan ja sihteerin ohella enintään kahdeksan, kolmeksi vuodeksi kerrallaan valittua jäsentä.</span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit; line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-size: small;"> – On erittäin vaikea sanoa, kuinka paljon tällaisia veneitä Suomessa on. Suuntaa antavia lukuja toki on: ennen vuotta 1920 rakennettuja purjeveneitä on säilynyt vain kourallinen, kun esimerkiksi Ruotsissa niitä on satoja. Moottoriveneet eivät ole olleet luokkarekistereissä, joten niiden määrää ei voi sitäkään vähää arvioida.</span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit; line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit; line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-size: small;">Nyt hahmotellun kriteeristön pohja rakentuu lauseeseen "vene on rakennettu Suomessa, tai se on suomalaisen suunnittelijan piirtämä tai vene on yleistä tyyppiä Suomessa tai muuten kansallisista syistä arvokas ja säilytettävä". Ruotsalaiseen rekisteriin on päässyt runsaasti suomalaisia, italialaisia ja amerikkalaisia veneitä.</span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit; line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-size: small;"> – Kyllä mielestäni klassiset Rivat ja Chris Craftit kuuluvat tälle listalle siinä, missä ruotsalaiset Pettersonitkin, sillä ne kuuluvat osaltaan suomalaiseen perinteiseen veneilykulttuuriin.</span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit; line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit; line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-size: small;">Kun K-merkintä on vakiintunut ja rekisteri painoarvoltaan merkittävä, on oletettavaa, että sillä voisi olla samanlaisia vaikutuksia muun muassa vakuutusmakuihin kuin on esimerkiksi museaalisten moottoripyörien kohdalla. Yrjö Klippi kertookin viranomaisten ja vakuutusyhtiöiden mukaansaamisen olevan "kaukainen haave", mutta hän uskoo, että aluksi vaikutus tullee löytymään erilaisten yhteistyösopimusten ja tukien hakemisen helpottumisesta. Jatkossa rekisteriin pääsee luonnollisesti myös muita kuin puuveneitä.</span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit; line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-size: small;"> – Materiaalia ei ole määritelty, sillä jo nyt on selvää, että esimerkiksi Coronetit nousevat monen veneilijän mielessä klassisiksi veneiksi. Klassikon määritelmässä keskeistä on laatu, laatu niin suunnittelussa, rakentamisessa, materiaaleissa kuin muotoilussakin, Klippi kertoo.</span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit; line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit; line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-size: small;">Toukokuussa Forum Marinumissa järjestetään seminaari K-merkinnästä ja rekisteristä, jolloin määritelmät lyödään lukkoon.</span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit; line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-size: small;"> – Ensi kesänä kartoitamme veneitä alustavasti ja kyllä meillä on tavoite, että ensimmäinen K-merkinnän saava vene esitellään ensi vuoden venemessuilla, Yrjö Klippi lupailee.</span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit; line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit; line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-size: small;">Teksti: </span><span style="font-size: small;">Markus Ånäs, Kauppalehti</span><span style="font-size: small;"> </span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit; line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit; line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit; line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-size: small;"><b>Veneiden K-merkintä</b></span></div><ul style="font-family: inherit;"><li><span style="font-size: small;">Vene on rakennettu huvi- tai kilpaveneeksi.</span></li>
<li><span style="font-size: small;">Vene on rakennettu Suomessa, tai se on suomalaisen suunnittelijan piirtämä tai vene on yleistä tyyppiä Suomessa tai muuten kansallisista syistä arvokas ja säilytettävä.</span><span style="font-size: small;"> </span></li>
<li><span style="font-size: small;">Veneen ikä on vähintään 40 vuotta.</span><span style="font-size: small;"> </span></li>
<li><span style="font-size: small;">Veneellä on oltava hyvin dokumentoitu historia.</span><span style="font-size: small;"> </span></li>
<li><span style="font-size: small;">Veneen on anomusajankohtana oltava hyvässä merikelpoisessa kunnossa.</span><span style="font-size: small;"> </span></li>
<li><span style="font-size: small;">Veneen on oltava alkuperäinen, ei vanhan kopio eikä replika.</span><span style="font-size: small;"> </span></li>
<li><span style="font-size: small;">K-merkintä koskee vain tiettyä venettä, ei venetyyppiä tai koko sarjaa.</span></li>
</ul><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit; line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;"><span style="font-size: small;">Lautakunta voi päättää hyväksyä veneen rekisteriin myös jostain muusta perustellusta syystä, jolloin K-merkinnän voisi saada myös jotkin työ- tai viranomaisveneet. Kilpaveneiden on täytettävä luokkasäännöt, eivätkä moottorinvaihdot ole saaneet muuttaa veneen suoritustehoa merkittävästi. Veneestä on oltava olemassa muun muassa piirustukset, samoin tiedot myöhemmistä korjauksista. K-merkintää voi hakea klassisten veneiden rekisteriin listautumisen jälkeen.</span></div>Kansanvene Wilhelmiinahttp://www.blogger.com/profile/14218786365179401378noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5239402644901406110.post-31304519774645324422011-04-28T07:38:00.000-07:002011-05-31T06:06:33.501-07:00Suomen Kalastuksesta<div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Puuvenenetin keskustelupalstalla heräsi alkuviikosta keskustelua Suomen Kalastus Oy:n veneveistämöstä. Itsekin osallistuin kyseiseen keskusteluun joillain pienillä muistijäljillä. Wilhelmiinahan on siis rakennettu loviisalaisella Suomen Kalastuksen verstaalla vuonna 1965 ensimmäisenä veneenä neljän folkkarin sarjassa. Toissa keväänä, kun ostimme veneen, etsin parin yön aikana Googlesta kaikkea mahdollista tietoa veneen historiasta ja veistämöstä. Onneksi tein niistä jo silloin pienen yhteenvedon, joka on ollut nyt keskustelun herättyä mielenkiintoista kaivaa esiin kovalevyltä. Suomen Kalastus nimenä viittaa enemmän elintarviketeollisuuteen kuin veneveistämötoimintaan, mutta veistämönä se on kuitenkin ehkä historiallisessa perspektiivissä tunnetumpi.</span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHezMvh-xOc6meDPuwKsAXup3LR4cmxGW0WmCEt69z0b2NI4GYDhfON9wL0pSxg-T7sJf8u54vyQ6WgqdqmSueqqz_J5WCO15ogORLJmKaI-ztNz6PiLzFBpNdEGcw0M3oKcchvAh2_nNo/s1600/PICT2834.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="182" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHezMvh-xOc6meDPuwKsAXup3LR4cmxGW0WmCEt69z0b2NI4GYDhfON9wL0pSxg-T7sJf8u54vyQ6WgqdqmSueqqz_J5WCO15ogORLJmKaI-ztNz6PiLzFBpNdEGcw0M3oKcchvAh2_nNo/s320/PICT2834.jpg" width="320" /></a></div></div><div style="font-family: inherit;"><div style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Wilhelmiinan valmistekilpi. </span></div><br />
<span style="font-size: small;">Loviisalaisen vene- ja laivarakennusperinteen tiedetään alkaneen 1700-luvun puolivälissä, kun </span><span style="font-size: small;">Köpbackan kylään ja myöhemmin Siksalaan perustettiin laivatelakat. Yksi ensimmäisistä Köpbackan rannassa rakennetuista aluksista oli vuonna 1771 rakennettu 130 jalkaa pitkä ja 32 ½ jalkaa leveä fregatti Gustaf.</span></div><div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="font-family: inherit;"><div class="Standard" style="margin: 0cm 0cm 0pt;"><span style="font-size: small;">Ensimmäisen varsinaisen loviisalaisen veneveistämön perusti Alfred Granqvist Patunan rantaan 1900-luvun alussa. Veneveistämön omisti myöhemmin Sulo Lönnqvist 1930-luvun alusta</span></div><div class="Standard" style="margin: 0cm 0cm 0pt;"><span style="font-size: small;">vuoteen 1946, jolta sen osti Nordströmin konserniin kuulunut Suomen Kalastus Oy. Nordströmin yhtiö oli ostanut vuonna 1936 hankolaisen Elfvingin Kalastuslaivue Oy:n, jonka jälkeen Loviisan Kalastus Oy ja Elfving fuusioitiin ja uuden yhtiön nimeksi tuli Suomen Kalastus Oy.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br />
</span><br />
<span style="font-size: small;">Sillin pyyntiin Islannin vesillä yhtiö käytti yli kymmenmetrisiä avoimia nuottaveneitä, joiden ylläpitoon Suomen Kalastus tarvitsi oman veneveistämön. Veistämö ryhtyi 1950-luvun lopussa tekemään myös purje- ja moottoriveneitä. Kulta-aikana loviisan telakalla tehtiin töitä kahdessa vuorossa Yhdysvaltojen vientiin tarkoitettujen 22-jalkaisten moottoriveneiden kimpussa. Veistämöllä syntyi kolmen vuoden aikana 250 kahdelle perämoottorille suunniteltua limisaumaista mahonkivenettä.</span><br />
<span style="font-size: small;"> </span><br />
<span style="font-size: small;"><br />
</span><br />
<div class="Standard" style="margin: 0cm 0cm 0pt;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhi2imBfmGaA7DZBLtek-ZFCI2UNI_AP6yJTJs5lmO5li5ArWGD8UASX1DpGKebp3w3bZscBFEU1fYDG2aMMuh7GZFsi9hG_vfb6nQZ0HEJFrZxUappp-pVE_7OVQ6fZBg5XrIODufQBEhf/s1600/silli.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhi2imBfmGaA7DZBLtek-ZFCI2UNI_AP6yJTJs5lmO5li5ArWGD8UASX1DpGKebp3w3bZscBFEU1fYDG2aMMuh7GZFsi9hG_vfb6nQZ0HEJFrZxUappp-pVE_7OVQ6fZBg5XrIODufQBEhf/s1600/silli.jpg" /></a></span></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: small;"> Suomen Kalastus Oy:n silliä</span></td></tr>
</tbody></table><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="Standard" style="margin: 0cm 0cm 0pt;"><span style="font-size: small;">Suomen Kalastuksen omistanut Nordström Group oli 1900-luvun alkupuolen merkittävimpiä suomalaisia yrityksiä. Ragnar Nordström perusti 1924 loviisaan laivavarustamon, johon kuului laajimmillaan 18 alusta samanaikaisesti. Yritysryppäässä oli parhaimmassa vaiheessa 1 700 työntekijää ja se toimi laajan laiva- ja kalastusbisneksen lisäksi monilla muilla teollisuudenaloilla. Konserniin kuului: poronlihan ja marjojen välitystoimintaa, sementtivalimo, mehupuristamo, saha, tynnyritehdas, vesivoimalaitoksia, konepaja, kivimurskaamo, väritehdas, maalitehdas, autokauppa, sanomalehti, kirjapaino ja yli 50 %:n omistus vakuutusyhtiö Fenniasta. Ei siis ihme, että Ragnar Nordström oli 1900-luvun puolivälissä Suomen rikkaimpia miehiä. </span></div><div class="Standard" style="margin: 0cm 0cm 0pt;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="Standard" style="margin: 0cm 0cm 0pt;"><span style="font-size: small;">1960-luvun alussa Amerikan-vienti loppui yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin - uudella mantereella siirryttiin lasikuituaikaan. Suomen Kalastus keskittyi nyt yksityyppipurjeveneiden markkinoihin ja verstaalla syntyi sarjatyönä Götebogsekoja, Lightning-veneitä ja folkkareita. Suomen Kalastuksesta tuli reilussa vuosikymmenessä suurin yksittäinen rakentaja Pohjoismaiselle kansanveneelle. Viimeinen kansanvene valmistui vuonna 1975 ja se oli Suomen Kalastuksen kaikkiaan 45. folkkari. 1970-luvun lopulla myös Suomessa lasikuitu valtasi venemarkkinat ja toiminta Patunan verstaalla alkoi keskittyä enemmän veneiden talvisäilytykseen.</span></div><div class="Standard" style="margin: 0cm 0cm 0pt;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="Standard" style="margin: 0cm 0cm 0pt;"><span style="font-size: small;">Wilhelmiinan rakenteista näkee, että vene on tehty todella taidokkaasti. Kyseinen yksilö valmistettiin lisäksi erityistä laatua vaalien, sillä vene matkasi kaiken kansan ihailtavaksi Tukholman venenäyttelyyn. Tämän johdosta Wilhelmiinassa on esimerkiksi massiivimahonkiset lattiat, mahonkisisusta ja yhden kaarivälin pidempi hytti, jonka uusiutunut luokkasääntö mahdollisti.</span></div><div class="Standard" style="margin: 0cm 0cm 0pt;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="Standard" style="margin: 0cm 0cm 0pt;"><span style="font-size: small;">Veneen heloitus on myös silmiinpistävän tyylikästä. Patunan verstasalueella sijaitsi mekaanikko Frans Nybergin metallipaja, jossa hän pyöritti moottorikorjaamoa. Myöhemmin 1950-luvulla hän rupesi tekemään aliurakkana heloja kuparista ja messingistä Suomen Kalastuksen valmistamiin veneisiin. Otin pääsiäisviikonloppuna veneen parraslistojen päällä takakulmissa olleet helat irti. Helojen pohjaan oli kirjoitettu tussiilla <i>Båt N:o #1.</i> Hekumoin ajatuksella, että kyseinen teksti oli vuonna 1972 kuolleen Nybergin käsialaa.</span></div></div><div class="Standard" style="margin: 0cm 0cm 0pt;"><span style="font-size: small;"><br />
</span><br />
<span style="font-size: small;">Suomen Kalastuksen tiloissa on säilynyt venetoimintaa näihin päiviin asti. Korjausveistämönä ja talvisäilytysalueena Patunalla on merkittävä rooli loviisalaisten huviveneiden telakkana. Viimeisimmän tiedon mukaan Patunan toimintaa pyörittää Henrik Kullberg.</span></div></div>Kansanvene Wilhelmiinahttp://www.blogger.com/profile/14218786365179401378noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5239402644901406110.post-5462861313225008022011-04-26T09:58:00.000-07:002011-05-31T06:13:01.797-07:00Kevätkunnostus aloitettu<span style="font-size: small;">Isoluminen ja kylmä talvi on taas takana. Wilhelmiina pötkötti pimeimmän sisäveneilykauden yli Helsingin Verkkosaaressa sijaitsevassa hohtavan valkoisessa majassaan. Nyt pitkänä pääsiäisviikonloppuna päästiin sitten ensimmäistä kertaa kurkkaamaan pressujen alle, ja yllätys ei onneksi ollut melkoinen, vaan sekä vene että masto olivat talvehtineet hienesti.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br />
</span><br />
<span style="font-size: small;">Pientä jännitystä oli ilmassa, sillä viime syksyn telakointi tapahtui aika kiireessä talven iskiessä päälle ja tunnelmien ollessa hyvin matalalla. Wilhelmiinan moottori varastettiin telakka-alueelta heti nostoa seuranneena yönä, ennenkuin moottori ehdittiin kuljettaa talvivarastoon. Harmituksen määrä oli melkoinen eikä sitä helpottanut yhtään tieto siitä, että alueelta pöllittiin samana yönä viisi muutakin neliheppaista!</span><br />
<span style="font-size: small;"><br />
</span><br />
<span style="font-size: small;">Wilhelmiina tuli meille kaksi vuotta sitten kevättalvella. Vene oli jo liukkaassa syöksykierteessä, mutta pikaisesti tehdyn kuntoarvion perusteella tiesin, että veneestä saisi kyllä monien työtuntien jälkeen toimivan ja kauniin, ilman että kaikkia lautoja tarvitsisi vaihtaa. Vene itsessään on valtavan hienosti rakennettu Suomen Kalastus Oy:ssä vuonna 1965 osana neljän folkkarin sarjaa. Wilhelmiinan järjestysnumeroksi tuli 198.</span><br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2LA8LRZCxEWh0sgqRdAwU32tTQFZM6iJ-HX5zhUJmCGOOV_JM52qLTXZvuEiN5Ny7UNsq7u7vlMxLdDsUUugfE4097t8g4E9rfyAd5lkB3LJazzEEE28rsspqlJcoRjJxosLZ23fhEdbQ/s1600/IMG_4079.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2LA8LRZCxEWh0sgqRdAwU32tTQFZM6iJ-HX5zhUJmCGOOV_JM52qLTXZvuEiN5Ny7UNsq7u7vlMxLdDsUUugfE4097t8g4E9rfyAd5lkB3LJazzEEE28rsspqlJcoRjJxosLZ23fhEdbQ/s320/IMG_4079.jpg" width="320" /></a></div><br />
<div style="text-align: center;"></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Wilhelmiina poijussa kesällä 2010. </span></div><br />
<br />
<span style="font-size: small;">Ensimmäisenä keväänä veneeseen tehtiin vain tarvittava peruskevätkunnostus sekä muutama ensiapua vaatinut paikkaus. Avotilan mahonkisarjojen kulmat olivat mädäntyneet ja ne oli peitetty ensin kevyttasoitteella (?) ja sen jälkeen piilotettu sisustustammella, joka oli liimattu mahonkisarjoihin erikeepperillä. Kulmiin rakennettiin asiankuuluvat mahonkipaikat ja kosteuden pääsy uudestaan rakenteisiin estettiin uusimalla pätkä kannen ja sarjan välistä listaa.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br />
</span><br />
<span style="font-size: small;">Pahoin kärsineen kansiluukun tilalle rakennettiin vanhan mallin mukainen kokonaan uusi ja kiiltävä massiivimahonkinen luukku. Vääntövoimalle antautunut katto pakotettiin takaisin omaan asentoonsa ja tuettiin ja viimeisteltiin listalla. Sisäpuolen pahoin homehtunut vanerikatto sai uuden vaalean maalin. Vesilinja oikaistiin ja kaikki paikat lakattiin, maalattiin ja öljyttiin. Niinpä jyrkkä syöksykierre oli pitkän kevään jälkeen saatu pysäytettyä ja veneen suunta alkoi olla jo orastavasti ylöspäin.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br />
</span><br />
<span style="font-size: small;">Viime keväänä vene koki sitten todellisen perushuollon, kun ensiksi hytin katto uusittiin perinteisiellä puuvillakangasmenetelmällä. Mahonkiset sivusarjat skrabattiin auki, mädät korjattiin ja loppuviimein kyllästettiin ja lakattiin. Ikkunat uusittiin polykarbonaattiplekseillä. Lopuksi kaikki paikat taas puunattiin ja lakattiin ja pohja hoidettiin toimivaksi. homma meni niin pitkäksi, että viimeisenä iltana ennen vesillelaskua, hytin ja kannen liitoskohdassa olevat jalkalistat saivat ensimmäisen lakkakerroksen. Hommaa viimeisteltiin sitten laiturissa. Teen myöhemmin tänne erilliset osiot joistain työvaiheista, kuten vaikkapa siitä puuvillakangaskaton korjauksesta.</span><br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguiK56nLaBrwqxqNH4LkLVEtNS3A4tgYsu2LYtGiDmJyOKrwVZM4P5v2vkZ7XkJ9Bq_YS7gZ_zYB5lM3Tt_MBBHppHVBWsXJH_sAeSYEgpKqXuOctZ7I-fuPsxoD-I07Oqmm840sjb9Cgv/s1600/PICT2721.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguiK56nLaBrwqxqNH4LkLVEtNS3A4tgYsu2LYtGiDmJyOKrwVZM4P5v2vkZ7XkJ9Bq_YS7gZ_zYB5lM3Tt_MBBHppHVBWsXJH_sAeSYEgpKqXuOctZ7I-fuPsxoD-I07Oqmm840sjb9Cgv/s320/PICT2721.jpg" width="320" /></a></div><br />
<div style="text-align: center;"></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Kaunotar hädässä.</span></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Laajennettu kattoremontti keväällä 2010.</span></div><br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;">Tämän kevään projekteihin kuuluvat muutamien viimeisten mahonkiosien perushuolto kyllästyksineen ja lakkauksineen sekä uuden moottorin ja muutamien muidenkin uusien osien kiinnitys ja rassaus. Eli toivottavasti kevätkunnostus etenee hyvin maltillisesti. Viime kevään järjettömän riuhtomisen jälkeen tavoitteenani on myös välillä istuskella kevätauringossa rannassa lautakasan päällä ja nauttia kahvia termoksesta. Kunnostushommat kyllä sujuvat siinä sivussa toivottavasti sitten.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br />
</span><br />
<span style="font-size: small;">Pääsiäisviikonlopun antia olivat parrasta kiertävien törmäyslistojen skrabaus puulle ja hionta. Homma jäi vielä vähän kesken, mutta aurinko lämmitti kivasti lautakasan reunaa.</span>Kansanvene Wilhelmiinahttp://www.blogger.com/profile/14218786365179401378noreply@blogger.com0